Jobin 28
1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;
Sølvet har jo sit Leje, som renses, sit Sted,
2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
Jern hentes op af Jorden, og Sten smeltes om til Kobber.
3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
Paa Mørket gør man en Ende og ransager indtil de dybeste Kroge Mørkets og Mulmets Sten;
4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
man bryder en Skakt under Foden, og glemte, foruden Fodfæste, hænger de svævende fjernt fra Mennesker.
5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
Af Jorden fremvokser Brød, imedens dens Indre omvæltes som af Ild;
6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
i Stenen der sidder Safiren, og der er Guldstøv i den.
7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
Stien derhen er Rovfuglen ukendt, Falkens Øje udspejder den ikke;
8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
den trædes ikke af stolte Vilddyr, Løven skrider ej frem ad den.
9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
Paa Flinten lægger man Haand og omvælter Bjerge fra Roden;
10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
i Klipperne hugger man Gange, alskens Klenodier skuer Øjet;
11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
man tilstopper Strømmenes Kilder og bringer det skjulte for Lyset.
12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Men Visdommen — hvor mon den findes, og hvor er Indsigtens Sted?
13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
Mennesket kender ikke dens Vej, den findes ej i de levendes Land;
14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.
Dybet siger: »I mig er den ikke!« Havet: »Ej heller hos mig!«
15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
Man faar den ej for det fineste Guld, for Sølv kan den ikke købes,
16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
den opvejes ikke med Ofirguld, med kostelig Sjoham eller Safir;
17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
Guld og Glar kan ej maale sig med den, den faas ej i Bytte for gyldne Kar,
18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
Krystal og Koraller ikke at nævne. At eje Visdom er mere end Perler,
19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
Ætiopiens Topas kan ej maale sig med den, den opvejes ej med det rene Guld.
20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Men Visdommen — hvor mon den kommer fra, og hvor er Indsigtens Sted?
21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
Den er dulgt for alt levendes Øje og skjult for Himmelens Fugle;
22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.
Afgrund og Død maa sige: »Vi hørte kun tale derom.«
23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
Gud er kendt med dens Vej, han ved, hvor den har sit Sted;
24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.
thi han skuer til Jordens Ender, alt under Himmelen ser han.
25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
Dengang han fastsatte Vindens Vægt og maalte Vandet med Maal,
26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
da han satte en Lov for Regnen, afmærked Tordenskyen dens Vej,
27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
da skued og mønstred han den, han stilled den op og ransaged den.
28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."
Men til Mennesket sagde han: »Se, HERRENS Frygt, det er Visdom, at sky det onde er Indsigt.«
