Jobin 27

1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

Job comenzó a hablar de nuevo.

2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

“Les prometo que, mientras viva Dios, que me ha negado la justicia; el Todopoderoso, que me ha amargado la vida,

3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

mientras tenga vida, mientras el aliento de Dios permanezca en mis fosas nasales,

4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

mis labios nunca dirán mentiras, mi lengua nunca será deshonesta.

5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

Nunca aceptaré que tengan la razón; insistiré en mi inocencia hasta el día de mi muerte.

6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

Estoy convencido de que tengo razón y nunca dejaré de creerlo; mi conciencia no me condenará mientras viva.

7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

“Que mi enemigo se vuelva como los malvados; que los que se oponen a mí se vuelvan como los que hacen el mal.

8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

Porque, ¿qué esperanza tienen los que rechazan a Dios, cuando él los derribe, cuando Dios ponga fin a sus vidas?

9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

Cuando les lleguen tiempos de angustia, ¿escuchará Dios su grito de auxilio?

10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

¿Tienen una buena relación con el Todopoderoso? ¿Pueden invocar a Dios en cualquier momento?

11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

Permítanme explicarles el poder de Dios. No voy a retener nada de lo que el Todopoderoso ha planeado.

12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

Si todos ustedes han reconocido esto, ¿por qué hablan de tonterías tan vanas?

13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

“Esto es lo que Dios dispone como destino para los malvados, esta es la herencia que los despiadados recibirán del Todopoderoso,

14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

aunque tengan muchos hijos, experimentarán muertes violentas o morirán de hambre.

15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

Los que sobrevivan morirán de enfermedad, y ni siquiera sus viudas se lamentarán por ellos.

16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

Aunque amontonen plata como polvo y ropa como montones de barro,

17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

los que hacen el bien se pondrán la ropa y los inocentes se repartirán la plata.

18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

Construyen sus casas como la polilla; como un endeble refugio hecho por un vigilante.

19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

Se acuestan ricos, pero nunca más. Porque cuando se despiertan, todo ha desaparecido.

20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

Olas de pánico los inundan; en la noche un torbellino los arrebata.

21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

El viento del este los levanta y se van, llevados lejos de donde estaban.

22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

El viento los golpea con toda su fuerza; intentan escapar desesperadamente.

23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

Las personas aplaudirles y sisearles allí donde estén”.