Jobin 27

1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

Jopu'a mago'ene keaga'a amanage huno hu'ne,

2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

tamagerfa huanki kasefa'ma huno mani'nea Hankavenentake Anumzamo'a, kankamuna onamino knare avu'avara hunonanteno, natrege'na tusi natazampi manue.

3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,

Menima kasefa'ma hu'na mani'ne'nama nasimu'ma nentoana, Anumzamo nasimura namige'na mani'noe.

4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.

Nagra havige nanekea nosu'na, havigea hu'na vahera revatga osugahue.

5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.

Hagi tamagrama nehaza nanekegura, tamage nehaze hu'na osugahue. Ana nehu'na kefo avu'ava zana osu'na, mani fatgo hu'na mani'nena frigahue.

6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.

Nagra fatgo navu'nava'ma nehua zana kegava hu'ne'na, ana avamenteke mani'na vugahue. Nagrama kasefa'ma hu'na mani'na vanuanknafina, kumi hu'noe hu'na antahintahi hakarea osugahue.

7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.

Nagri'ma ha'ma renenantaza vahera, kefo avu'ava'zama nehaza vahe'ma Anumzamo'ma zamazeri havizama nehiaza huno zamazeri haviza nehuno, nagri'ma zamefi hunenamiza vahera, kumi'ma nehaza vahe'ma zamazeri havizama nehiaza huno zamazeri haviza hugahie.

8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

Hagi Anumzamofoma amage'ma nontaza vahera, amuha zazamia omanegahie. Ana hanigeno Anumzamo'a ana vahera zamahe fananehu vagaregahie.

9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?

Ana vahe'mofo avate'ma knazamo'ma esanigeno zavi'ma atesniana, Anumzamo'a antahi omigahifi?

10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?

E'i ana Hankavenentake Anumzamofona musena hunonte'za, Anumzamofontega nunamuna osugahaze.

11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

Nagra menima rempima huramisuana, mago'zana eri frara okigahuanki, Anumzamofo hankave'a erinte ama hu'na tamasamigahue.

12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?

Ana hankave'a tamagra'a ko ke'naze. Hianagi na'a higeta amunte omane nanekea hantageta eri hakarea nehaze?

13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

Kefo avu'ava'zama nehu'za, vahe'ma zamazeri havizama nehaza vahera, Hankavenentake Anumzamo'a miza zamia huhampri zamante'neanki'za erigahaze.

14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

Ana rama'a mofavrea antegahazanagi, ana mofavre naga'zmia hapi zamahege, zamagaku hu'za frige hugahaze.

15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

Hagi mago'ama ofri'ma manisaza vahera, ruzahu ruzahu krimo zamahe frisnige'za, kento a'nane nagazmimo'za ana vahekura zamasunkura hu'za zavira otegahaze.

16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,

Kefo zamavu'zamava'ma nehaza vahe'mo'za rama'a zago eri atru nehu'za, kukenanena rama'a eri tru hanageno hihi huno marerigahianagi,

17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.

fatgo zamavu'zmava'ma nehaza vahe'mo'za ana kukena eri nehankresnage'za, ke'zami omne vahe'mo'za ana vahe'mokizmi zagoa refko hu'za erigahaze.

18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

Kefo zamavu'zmava'ma nehaza vahe'mo'zama noma kisazana, pamponkemofo nomo'ma hiaza huno hankave'a omane no negi'za, mani'ne'za hozama kvama hanazana tona no kizankna hu'za nona kigahaze.

19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

Kumi'ma nehaza vahe'mo'zama nozamifima masazana zago vahekna hu'za nemasaze. Hianagi mase'nafinti'ma oti'zama kazana, maka fenozamimo'a igafi freno omnetfa nehie.

20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

Timo'ma hageno eaza huno, hazenke zamo'a eno eme zamavareno fregahie.

21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

Zage fre kazigati zaho'mo eme zamazeri komenkame huno zamavaresga huno fresnige'za, ko'ma mani'naza nonkumatera omanigahaze.

22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

Ana zahomo'a ana vahekura asunkura huozmanteno zamazeri haviza hanige'za, ana zahomofo hankavegu koro nehu'za zamagare'za fregahaze.

23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

Hianagi maka vahe'mo'zama ana zama fore haniaza nege'za, zamaza rupro nehu'za tusi zamagiza regahaze.