Jobin 27
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
And Job again took up his parable, and said,
2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
As God liveth, who hath taken away my right; and the Almighty, who hath vexed my soul;
3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
(For my life is yet whole in me, and the spirit of God is in my nostrils; )
4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
Surely my lips shall not speak unrighteousness, neither shall my tongue utter deceit.
5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
God forbid that I should justify you: till I die I will not put away mine integrity from me.
6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
My righteousness I hold fast, and will not let it go: my heart shall not reproach [me] so long as I live.
7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
Let mine enemy be as the wicked, and let him that riseth up against me be as the unrighteous.
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
For what is the hope of the godless, though he get him gain, when God taketh away his soul?
9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
Will God hear his cry, when trouble cometh upon him?
10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
Will he delight himself in the Almighty, and call upon God at all times?
11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
I will teach you concerning the hand of God; that which is with the Almighty will I not conceal.
12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
Behold, all ye yourselves have seen it; why then are ye become altogether vain?
13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
This is the portion of a wicked man with God, and the heritage of oppressors, which they receive from the Almighty.
14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
If his children be multiplied, it is for the sword; and his offspring shall not be satisfied with bread.
15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
Those that remain of him shall be buried in death, and his widows shall make no lamentation.
16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
Though he heap up silver as the dust, and prepare raiment as the clay;
17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
He may prepare it, but the just shall put it on, and the innocent shall divide the silver.
18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
He buildeth his house as the moth, and as a booth which the keeper maketh.
19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
He lieth down rich, but he shall not be gathered; he openeth his eyes, and he is not.
20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
Terrors overtake him like waters; a tempest stealeth him away in the night.
21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
The east wind carrieth him away, and he departeth; and it sweepeth him out of his place.
22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
For [God] shall hurl at him, and not spare: he would fain flee out of his hand.
23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
Men shall clap their hands at him, and shall hiss him out of his place.
