Jobin 27
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
Job vedblev at fremsætte sit Tankesprog:
2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
"Så sandt Gud lever, som satte min Ret til Side, den Almægtige, som gjorde mig mod i Hu:
3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
Så længe jeg drager Ånde og har Guds Ånde i Næsen,
4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
skal mine Læber ej tale Uret, min Tunge ej fare med Svig!
5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
Langt være det fra mig at give jer Ret; til jeg udånder, opgiver jeg ikke min Uskyld.
6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
Jeg hævder min Ret, jeg slipper den ikke, ingen af mine Dage piner mit Sind.
7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
Som den gudløse gå det min Fjende, min Modstander som den lovløse!
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
Thi hvad er den vanhelliges Håb, når Gud bortskærer og kræver hans Sjæl?
9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
Hører mon Gud hans Skrig, når Angst kommer over ham?
10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
Mon han kan fryde sig over den Almægtige, føjer han ham, når han påkalder ham?
11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
Jeg vil lære jer om Guds Hånd, den Almægtiges Tanker dølger jeg ikke;
12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
se, selv har I alle set det, hvi har I så tomme Tanker?
13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
Det er den gudløses Lod fra Gud, Arven, som Voldsmænd får fra den Almægtige:
14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
Vokser hans Sønner, er det for Sværdet, hans Afkom mættes ikke med Brød;
15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
de øvrige bringer Pesten i Graven, deres Enker kan ej holde Klage over dem.
16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
Opdynger han Sølv som Støv og samler sig Klæder som Ler
17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
han samler, men den retfærdige klæder sig i dem, og Sølvet arver den skyldfri;
18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
han bygger sit Hus som en Edderkops, som Hytten, en Vogter gør sig;
19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
han lægger sig rig, men for sidste ang, han slår Øjnene op, og er det ej mer;
20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
Rædsler når ham som Vande, ved Nat river Stormen ham bort;
21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
løftet af Østenstorm farer han bort, den fejer ham væk fra hans Sted.
22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
Skånselsløst skyder han på ham, i Hast må han fly fra hans Hånd;
23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
man klapper i Hænderne mod ham og piber ham bort fra hans Sted!
