Jobin 27
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
Potom dále Job vedl řeč svou a řekl:
2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
Živť jest Bůh silný, kterýž zavrhl při mou, a Všemohoucí, kterýž hořkostí naplnil duši mou,
3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
Že nikoli, dokudž duše má ve mně bude a duch Boží v chřípích mých,
4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
Nebudou mluviti rtové moji nepravosti, a jazyk můj vynášeti lsti.
5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
Odstup ode mne, abych vás za spravedlivé vysvědčil; dokudž dýchati budu, neodložím upřímosti své od sebe.
6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
Spravedlnosti své držím se, aniž se jí pustím; nezahanbíť mne srdce mé nikdy.
7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
Bude jako bezbožník nepřítel můj, a povstávající proti mně jako nešlechetník.
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
Nebo jaká jest naděje pokrytce, by pak lakoměl, když Bůh vytrhne duši jeho?
9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
Zdaliž volání jeho vyslyší Bůh silný, když na něj přijde ssoužení?
10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
Zdaliž v Všemohoucím kochati se bude? Bude-liž vzývati Boha každého času?
11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
Ale já učím vás, v kázni Boha silného jsa, a jak se mám k Všemohoucímu, netajím.
12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
Aj, vy všickni to vidíte, pročež vždy tedy takovou marnost vynášíte?
13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
Ten má podíl člověk bezbožný u Boha silného, a to dědictví ukrutníci od Všemohoucího přijímají:
14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
Rozmnoží-li se synové jeho, rozmnoží se pod meč, a rodina jeho nenasytí se chlebem.
15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
Pozůstalí po něm v smrti pohřbeni budou, a vdovy jeho nebudou ho plakati.
16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
Nashromáždí-li jako prachu stříbra, a jako bláta najedná-li šatů:
17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
Co najedná, to spravedlivý obleče, a stříbro nevinný rozdělí.
18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
Vystaví-li jako Arktura dům svůj, bude však jako bouda, kterouž udělal strážný.
19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
Bohatý když umře, nebude pochován; pohledí někdo, anť ho není.
20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
Postihnou jej hrůzy jako vody, v noci kradmo zachvátí ho vicher.
21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
Pochytí jej východní vítr, a odejde, nebo vichřicí uchvátí jej z místa jeho.
22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
Takové věci na něj dopustí Bůh bez lítosti, ačkoli před rukou jeho prudce utíkati bude.
23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
Tleskne nad ním každý rukama svýma, a ckáti bude z místa svého.
