Jobin 27
1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:
約伯接着說：
2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
上帝奪去我的理，全能者使我心中愁苦。 我指着永生的上帝起誓：
3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
我的生命尚在我裏面； 上帝所賜呼吸之氣仍在我的鼻孔內。
4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
我的嘴決不說非義之言； 我的舌也不說詭詐之語。
5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
我斷不以你們為是； 我至死必不以自己為不正！
6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
我持定我的義，必不放鬆； 在世的日子，我心必不責備我。
7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
願我的仇敵如惡人一樣； 願那起來攻擊我的，如不義之人一般。
8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
不敬虔的人雖然得利， 上帝奪取其命的時候還有甚麼指望呢？
9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
患難臨到他， 上帝豈能聽他的呼求？
10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
他豈以全能者為樂， 隨時求告上帝呢？
11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
上帝的作為，我要指教你們； 全能者所行的，我也不隱瞞。
12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
你們自己也都見過， 為何全然變為虛妄呢？
13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
上帝為惡人所定的分， 強暴人從全能者所得的報乃是這樣：
14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
倘或他的兒女增多，還是被刀所殺； 他的子孫必不得飽食。
15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
他所遺留的人必死而埋葬； 他的寡婦也不哀哭。
16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
他雖積蓄銀子如塵沙， 預備衣服如泥土；
17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
他只管預備，義人卻要穿上； 他的銀子，無辜的人要分取。
18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
他建造房屋如蟲做窩， 又如守望者所搭的棚。
19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
他雖富足躺臥，卻不得收殮， 轉眼之間就不在了。
20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
驚恐如波濤將他追上； 暴風在夜間將他颳去。
21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
東風把他飄去， 又颳他離開本處。
22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
上帝要向他射箭，並不留情； 他恨不得逃脫上帝的手。
23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."
人要向他拍掌， 並要發叱聲，使他離開本處。
