< Jobin 26 >

1 Job vastasi ja sanoi:
Respondens autem Job dixit:
2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
[Cujus adjutor es? numquid imbecillis? et sustentas brachium ejus qui non est fortis?
3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
Cui dedisti consilium? forsitan illi qui non habet sapientiam: et prudentiam tuam ostendisti plurimam.
4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
Quem docere voluisti? nonne eum qui fecit spiramentum?
5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
Ecce gigantes gemunt sub aquis, et qui habitant cum eis.
6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. (Sheol h7585)
Nudus est infernus coram illo, et nullum est operimentum perditioni. (Sheol h7585)
7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
Qui extendit aquilonem super vacuum, et appendit terram super nihilum.
8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
Qui ligat aquas in nubibus suis, ut non erumpant pariter deorsum.
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
Qui tenet vultum solii sui, et expandit super illud nebulam suam.
10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
Terminum circumdedit aquis, usque dum finiantur lux et tenebræ.
11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
Columnæ cæli contremiscunt, et pavent ad nutum ejus.
12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
In fortitudine illius repente maria congregata sunt, et prudentia ejus percussit superbum.
13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
Spiritus ejus ornavit cælos, et obstetricante manu ejus, eductus est coluber tortuosus.
14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
Ecce hæc ex parte dicta sunt viarum ejus: et cum vix parvam stillam sermonis ejus audierimus, quis poterit tonitruum magnitudinis illius intueri?]

< Jobin 26 >