< Jobin 26 >

1 Job vastasi ja sanoi:
Da antwortete Hiob folgendermaßen:
2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
»Wie hast du doch dem Schwachen beigestanden und den kraftlosen Arm gestützt!
3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
Wie gut hast du doch den Unweisen beraten und tiefes Wissen in Fülle kundgetan!
4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
Wem hast du einen Lehrvortrag gehalten, und wessen Odem ist dir entströmt?«
5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
»Die Schatten erzittern (vor Gott) tief unter den Wassern und deren Bewohnern;
6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. (Sheol h7585)
nackt liegt das Totenreich vor ihm da und unverhüllt der Abgrund. (Sheol h7585)
7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
Er spannt den Norden (der Erde) über der Leere aus, hängt die Erde an dem Nichts auf.
8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
Er bindet die Wasser in seine Wolken ein, ohne daß das Gewölk unter ihrer Last zerplatzt.
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
Er verhüllt den Anblick seines Thrones, indem er sein Gewölk über ihn ausbreitet.
10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
Eine Grenzlinie hat er über den weiten Wassern abgezirkelt bis zur äußersten Grenze, wo das Licht mit der Finsternis zusammentrifft.
11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
Die Säulen des Himmels geraten ins Wanken und beben infolge seines Scheltens.
12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
Durch seine Kraft beruhigt er das Meer, und durch seine Klugheit hat er Rahab zerschmettert.
13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
Durch seinen Hauch gewinnt der Himmel Heiterkeit; durchbohrt hat seine Hand den flüchtigen Drachen.
14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
Siehe, das sind nur die Säume seines Waltens, und welch ein leises Flüstern nur ist es, das wir von ihm vernehmen! Doch die Donnersprache seiner Machterweise – wer versteht diese?«

< Jobin 26 >