< Jobin 26 >

1 Job vastasi ja sanoi:
Alors Job prit la parole et dit:
2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
Comme tu sais venir en aide à la faiblesse, prêter secours au bras sans force!
3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
Comme tu conseilles bien l’ignorant! Quelle abondance de sagesse tu fais paraître!
4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
À qui adresses-tu des paroles? Et de qui est l’esprit qui sort de ta bouche?
5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
Devant Dieu, les ombres tremblent sous les eaux et leurs habitants.
6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. (Sheol h7585)
Le schéol est à nu devant lui, et l’abîme n’a point de voile. (Sheol h7585)
7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
Il étend le septentrion sur le vide, il suspend la terre sur le néant.
8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
Il renferme les eaux dans ses nuages, et les nues ne se déchirent pas sous leur poids.
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
Il voile la face de son trône, il étend sur lui ses nuées.
10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
Il a tracé un cercle à la surface des eaux, au point de division de la lumière et des ténèbres.
11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
Les colonnes du ciel s’ébranlent, et s’épouvantent à sa menace.
12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
Par sa puissance il soulève la mer, par sa sagesse il brise l’orgueil.
13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
Par son souffle le ciel devient serein, sa main a formé le serpent fuyard.
14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
Tels sont les bords de ses voies, le léger murmure que nous en percevons; mais le tonnerre de sa puissance, qui pourra l’entendre?

< Jobin 26 >