Jobin 24
1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
“Why aren’t times laid up by the Almighty? Why don’t those who know him see his days?
2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
There are people who remove the landmarks. They violently take away flocks, and feed them.
3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
They drive away the donkey of the fatherless, and they take the widow’s ox for a pledge.
4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
They turn the needy out of the way. The poor of the earth all hide themselves.
5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
Behold, as wild donkeys in the desert, they go out to their work, seeking diligently for food. The wilderness yields them bread for their children.
6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
They cut their food in the field. They glean the vineyard of the wicked.
7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
They lie all night naked without clothing, and have no covering in the cold.
8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for lack of a shelter.
9 idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
There are those who pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor,
10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
so that they go around naked without clothing. Being hungry, they carry the sheaves.
11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
They make oil within the walls of these men. They tread wine presses, and suffer thirst.
12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
From out of the populous city, men groan. The soul of the wounded cries out, yet God doesn’t regard the folly.
13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
“These are of those who rebel against the light. They don’t know its ways, nor stay in its paths.
14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
The murderer rises with the light. He kills the poor and needy. In the night he is like a thief.
15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
The eye also of the adulterer waits for the twilight, saying, ‘No eye will see me.’ He disguises his face.
16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
In the dark they dig through houses. They shut themselves up in the daytime. They don’t know the light.
17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
For the morning is to all of them like thick darkness, for they know the terrors of the thick darkness.
18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
“They are foam on the surface of the waters. Their portion is cursed in the earth. They don’t turn into the way of the vineyards.
Drought and heat consume the snow waters, so does Sheol those who have sinned. (Sheol h7585)
20 idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
The womb will forget him. The worm will feed sweetly on him. He will be no more remembered. Unrighteousness will be broken as a tree.
21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
He devours the barren who don’t bear. He shows no kindness to the widow.
22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
Yet God preserves the mighty by his power. He rises up who has no assurance of life.
23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
God gives them security, and they rest in it. His eyes are on their ways.
24 He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
They are exalted; yet a little while, and they are gone. Yes, they are brought low, they are taken out of the way as all others, and are cut off as the tops of the ears of grain.
25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
If it isn’t so now, who will prove me a liar, and make my speech worth nothing?”
