Jobin 24
1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
Why, seeing times [are] not hid from the Almighty, do they that know him not see his days?
2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
[Some] remove the landmarks: they violently take away flocks, and [their] feed.
3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
They drive away the ass of the fatherless, they take the widow's ox for a pledge.
4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
They turn the needy out of the way: the poor of the earth hide themselves together.
5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
Behold, [as] wild asses in the desert, they go forth to their work; rising betimes for a prey: the wilderness [yieldeth] food for them [and] for [their] children.
6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
They reap [every one] his corn in the field: and they gather the vintage of the wicked.
7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
They cause the naked to lodge without clothing, that [they have] no covering in the cold.
8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for want of a shelter.
9 idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
They pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor.
10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
They cause [him] to go naked without clothing, and they take away the sheaf [from] the hungry;
11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
[Who] make oil within their walls, [and] tread [their] wine-presses, and suffer thirst.
12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
Men groan from out of the city, and the soul of the wounded crieth out: yet God layeth not folly [to them].
13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
They are of those that rebel against the light; they know not its ways, nor abide in its paths.
14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
The murderer rising with the light killeth the poor and needy, and in the night is as a thief.
15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
The eye also of the adulterer waiteth for the twilight, saying, No eye shall see me: and disguiseth [his] face.
16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
In the dark they dig through houses, [which] they had marked for themselves in the day-time: they know not the light.
17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
For the morning [is] to them even as the shades of death: if [one] knoweth [them], [they are in] the terrors of the shades of death.
18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
He [is] swift as the waters; their portion is cursed in the earth: he beholdeth not the way of the vineyards.
Drouth and heat consume the snow-waters: [so doth] the grave [those who] have sinned. (Sheol h7585)
20 idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
The womb shall forget him; the worm shall feed sweetly on him; he shall be no more remembered; and wickedness shall be broken as a tree.
21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
He oppresseth the barren [that] beareth not: and doeth not good to the widow.
22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
He draweth also the mighty with his power: he riseth up, and no [man] is sure of life.
23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
[Though] it is given him [to be] in safety, on which he resteth; yet his eyes [are] upon their ways.
24 He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
They are exalted for a little while, but are gone and brought low; they are taken out of the way as all [others], and cut off as the tops of the ears of corn.
25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
And if [it is] not [so] now, who will make me a liar, and make my speech of no worth?
