Jobin 24
1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
“For this reason from the Mighty One Times have not been hidden, And those knowing Him have not seen His days.
2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
They reach the borders, They have taken a drove away violently, Indeed, they do evil.
3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
They lead away the donkey of the fatherless, They take in pledge the ox of the widow,
4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
They turn aside the needy from the way, Together have hid the poor of the earth.
5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
Behold, wild donkeys in a wilderness, They have gone out about their work, Seeking early for prey, A mixture for himself—food for young ones.
6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
They reap his provender in a field, And they glean the vineyard of the wicked.
7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
They cause the naked to lodge without clothing. And there is no covering in the cold.
8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
From the inundation of hills they are wet, And without a refuge—have embraced a rock.
9 idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
They take away violently The orphan from the breast, And they lay a pledge on the poor.
10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
Naked, they have gone without clothing, And hungry—have taken away a sheaf.
11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
They make oil between their walls, They have trodden winepresses, and thirst.
12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
Men groan because of enmity, And the soul of pierced ones cries, And God does not give praise.
13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
They have been those rebelling against light, They have not discerned His ways, Nor abided in His paths.
14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
The murderer rises at the light, He slays the poor and needy, And in the night he is as a thief.
15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
And the eye of an adulterer Has observed the twilight, Saying, No eye beholds me. And he puts the face in secret.
16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
He has dug in the darkness—houses; By day they shut themselves up, They have not known light.
17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
When together, morning [is] death-shade to them, When he discerns the terrors of death-shade.
18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
He [is] light on the face of the waters, Their portion is vilified in the earth, He does not turn the way of vineyards.
Drought—also heat—consume snow-waters, Sheol—[those who] have sinned. (Sheol h7585)
20 idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
The womb forgets him, The worm sweetens [on] him, He is remembered no more, And wickedness is broken as a tree.
21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
Treating evil the barren [who] does not bear, And he does no good [to] the widow,
22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
And [God] has drawn the mighty by His power, He rises, and none believes in life.
23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
He gives to him confidence, and he is supported, And His eyes [are] on their ways.
24 He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
They were high [for] a little, and they are not, And they have been brought low. They are shut up as all [others], And cut off as the head of an ear of grain.
25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
And if not now, who proves me a liar, And makes my word of nothing?”
