Jobin 24
1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
Why, seeing times are not hidden from the Almighty, do they that know him not see his days?
2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
Some remove the landmarks; they violently take away flocks, and feed thereof.
3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
They drive away the ass of the fatherless, they take the widow’s ox for a pledge.
4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
They turn the needy out of the way: the poor of the earth hide themselves together.
5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
Behold, as wild asses in the desert, go they forth to their work; rising betimes for a prey: the wilderness yields food for them and for their children.
6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
They reap every one his corn in the field: and they gather the vintage of the wicked.
7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
They cause the naked to lodge without clothing, that they have no covering in the cold.
8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
They are wet with the showers of the mountains, and embrace the rock for want of a shelter.
9 idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
They pluck the fatherless from the breast, and take a pledge of the poor.
10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
They cause him to go naked without clothing, and they take away the sheaf from the hungry;
11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
Which make oil within their walls, and tread their winepresses, and suffer thirst.
12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
Men groan from out of the city, and the soul of the wounded cries out: yet God lays not folly to them.
13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
They are of those that rebel against the light; they know not the ways thereof, nor abide in the paths thereof.
14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
The murderer rising with the light kills the poor and needy, and in the night is as a thief.
15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
The eye also of the adulterer waits for the twilight, saying, No eye shall see me: and disguises his face.
16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
In the dark they dig through houses, which they had marked for themselves in the daytime: they know not the light.
17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
For the morning is to them even as the shadow of death: if one know them, they are in the terrors of the shadow of death.
18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
He is swift as the waters; their portion is cursed in the earth: he beholds not the way of the vineyards.
Drought and heat consume the snow waters: so does the grave those which have sinned. (Sheol h7585)
20 idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
The womb shall forget him; the worm shall feed sweetly on him; he shall be no more remembered; and wickedness shall be broken as a tree.
21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
He evil entreats the barren that bears not: and does not good to the widow.
22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
He draws also the mighty with his power: he rises up, and no man is sure of life.
23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
Though it be given him to be in safety, where on he rests; yet his eyes are on their ways.
24 He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
They are exalted for a little while, but are gone and brought low; they are taken out of the way as all other, and cut off as the tops of the ears of corn.
25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"
And if it be not so now, who will make me a liar, and make my speech nothing worth?
