Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Job svarade, och sade:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

Mitt tal blifver ännu bedröfvadt; min magt är svag för mitt suckandes skull.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

Ack! det jag visste, huru jag skulle finna honom, och komma till hans stol;

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

Och sätta min rätt fram för honom, och uppfylla min mun med straff;

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

Och förfara hvad ord han mig svara ville, och förnimma hvad han mig sägandes vorde!

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

Vill han med stora magt träta med mig? Han ställe sig icke så emot mig;

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

Utan lägge mig före hvad likt är, så vill jag väl vinna min rätt.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

Men går jag rätt framåt, så är han der intet; går jag tillbaka, så varder jag honom intet varse.

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

Är han på venstra sidone, så fattar jag honom intet; förgömmer han sig på högra sidone, så ser jag honom intet.

10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

Men han känner väl min väg; han försöke mig, så skall jag funnen varda såsom guld;

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

Ty jag sätter min fot uppå hans fjät, och håller hans väg, och viker intet deraf;

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

Och träder intet ifrå hans läppars bud, och bevarar hans muns ord, mer än jag skyldig är.

13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

Han är enig; ho vill svara honom? Och han gör allt som han vill.

14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

Och om han mig än vedergäller hvad jag förtjent hafver, så står ändå för honom mycket tillbaka.

15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

Derföre är jag förskräckt för honom, och när jag det märker, så fruktar jag mig för honom.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

Gud hafver gjort mitt hjerta blödigt, och den Allsmägtige hafver mig förskräckt;

17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

Ty mörkret vänder icke åter med mig, och mörker vill för mig intet bortgömdt varda.