Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Hoe ty natoi’ Iobe:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

Mafaitse ty toreoko henaneo, taña-miletraletra ty amy hatreontreoko.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

Ehe te napotako ty hahatreavako Aze, hiheovako mb’am-piambesa’e mb’eo.

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

Halahako aolo’e eo ty amako, vaho hatsafeko veroke ty vavako.

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

Ho azoko ty entañe havale’e ahy, vaho ho rendreko ty hitsara’e.

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

Hatreatré’e ami’ty hara’elahin-kaozara’e hao? Aiy, f’ie ho haoñe’e.

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

Mete hilahatse ama’e ty vañoñe, hamotsorañe ahy nainai’e amy Mpizakakoy.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

Hehe te mionjon-draho, f’ie tsy eo, midisa-voly, fa tsy isako,

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

ie mitoloñ’an-kavia, tsy treako, ie mitolike mb’àn-kavana, tsy rendreko.

10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

Fe arofoana’e ty lala fombàko, ie fa nitsoeha’e le hiboake hoe volamena.

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

Nahafitinoñe i lia’ey ty tomboko, nifaharako i lala’ey vaho tsy nitsile.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

Tsy nisitahako o nafèm-pivimbi’eo; nahajako o tsaram-palie’eo mandikoatse ty anjara rimako.

13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

F’ie tsy roe tsy telo, ia ty hampitolik’ aze? anoe’e iaby ze satrin’arofo’e.

14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

Ie ro mañeneke o atolots’ ahikoo: maro ty fanoe’e hoe Izay.

15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

Aa le hirevendreven-draho añ’atrefa’e eo; izaho mitsakore, le añeveñako.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

Ampianifan’ Añahare ty troko, ampangebahebae’ i El-Sadai,

17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

Toe tsy naitoañ’ añatrefa’ i ieñey iraho, naho nisaroña’e an-tareheko i fimoromoroñañey.