Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Respondens autem Job, ait:
2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
Nunc quoque in amaritudine est sermo meus, et manus plagæ meæ aggravata est super gemitum meum.
3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
Quis mihi tribuat ut cognoscam et inveniam illum, et veniam usque ad solium ejus?
4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
Ponam coram eo judicium, et os meum replebo increpationibus:
5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
ut sciam verba quæ mihi respondeat, et intelligam quid loquatur mihi.
6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
Nolo multa fortitudine contendat mecum, nec magnitudinis suæ mole me premat.
7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
Proponat æquitatem contra me, et perveniat ad victoriam judicium meum.
8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
Si ad orientem iero, non apparet; si ad occidentem, non intelligam eum.
9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
Si ad sinistram, quid agam? non apprehendam eum; si me vertam ad dexteram, non videbo illum.
10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
Ipse vero scit viam meam, et probavit me quasi aurum quod per ignem transit.
11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
Vestigia ejus secutus est pes meus: viam ejus custodivi, et non declinavi ex ea.
12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
A mandatis labiorum ejus non recessi, et in sinu meo abscondi verba oris ejus.
13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
Ipse enim solus est, et nemo avertere potest cogitationem ejus: et anima ejus quodcumque voluit, hoc fecit.
14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
Cum expleverit in me voluntatem suam, et alia multa similia præsto sunt ei.
15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
Et idcirco a facie ejus turbatus sum, et considerans eum, timore sollicitor.
16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
Deus mollivit cor meum, et Omnipotens conturbavit me.
17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
Non enim perii propter imminentes tenebras, nec faciem meam operuit caligo.
