Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Et Job répondit et dit:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

Maintenant ma plainte est une révolte! et pourtant la main qui me frappe, arrête de son poids l'essor de mes soupirs.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

Ah! si je savais Le trouver, et arriver jusqu'à son trône!

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

J'exposerais ma cause devant Lui, et j'aurais la bouche pleine d'arguments;

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

je saurais en quels termes Il me répondrait, et j'entendrais ce qu'il me dirait.

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

Faut-il qu'avec la plénitude de sa puissance, Il se constitue ma partie? Non! seulement qu'il me prête attention!

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

Alors ce serait un juste qui plaiderait avec Lui, et j'échapperais pour toujours à mon juge.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

Mais voici, vais-je à l'Orient; Il n'y est pas! à l'Occident; je ne l'aperçois pas!

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

Agit-Il au Nord; je ne le découvre pas! S'enfonce-t-Il dans le Midi; je ne le vois pas!…

10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

C'est qu'il sait quelle est la voie que je suis. Qu'il me mette à l'épreuve, j'en sortirai comme l'or.

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

Mon pied a tenu ferme sur Ses pas, j'ai gardé sa voie, et n'ai point dévié.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

Des ordres de ses lèvres je ne m'écartai point, et je fis céder ma volonté aux paroles de sa bouche.

13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

Cependant Il n'a qu'une pensée: et qui l'en fera revenir? Son âme a désiré, et Il exécute:

14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

Oui, Il accomplira mon destin, et Il me garde nombre de maux pareils.

15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

Voilà pourquoi en sa présence je suis éperdu; je réfléchis, et je prends peur de Lui.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

Dieu aussi bien a brisé mon courage, et le Tout-puissant m'a effarouché;

17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

car je ne suis pas muet par la crainte des ténèbres, ou parce que je m'effraie de moi-même qui suis couvert d'un sombre nuage.