Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Job prit la parole et dit:
2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
Maintenant encore ma plainte est une révolte, Mais la souffrance étouffe mes soupirs.
3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
Oh! Si je savais où le trouver, Si je pouvais arriver jusqu’à son trône,
4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
Je plaiderais ma cause devant lui, Je remplirais ma bouche d’arguments,
5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
Je connaîtrais ce qu’il peut avoir à répondre, Je verrais ce qu’il peut avoir à me dire.
6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
Emploierait-il toute sa force à me combattre? Ne daignerait-il pas au moins m’écouter?
7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
Ce serait un homme droit qui plaiderait avec lui, Et je serais pour toujours absous par mon juge.
8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
Mais, si je vais à l’orient, il n’y est pas; Si je vais à l’occident, je ne le trouve pas;
9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
Est-il occupé au nord, je ne puis le voir; Se cache-t-il au midi, je ne puis le découvrir.
10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
Il sait néanmoins quelle voie j’ai suivie; Et, s’il m’éprouvait, je sortirais pur comme l’or.
11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
Mon pied s’est attaché à ses pas; J’ai gardé sa voie, et je ne m’en suis point détourné.
12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
Je n’ai pas abandonné les commandements de ses lèvres; J’ai fait plier ma volonté aux paroles de sa bouche.
13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
Mais sa résolution est arrêtée; qui s’y opposera? Ce que son âme désire, il l’exécute.
14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
Il accomplira donc ses desseins à mon égard, Et il en concevra bien d’autres encore.
15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
Voilà pourquoi sa présence m’épouvante; Quand j’y pense, j’ai peur de lui.
16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
Dieu a brisé mon courage, Le Tout-Puissant m’a rempli d’effroi.
17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
Car ce ne sont pas les ténèbres qui m’anéantissent, Ce n’est pas l’obscurité dont je suis couvert.
