Jobin 23
1 Job vastasi ja sanoi:
Then answered Job, and said,
2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
Even now is my complaint bitter: my suffering is heavier than my groans.
3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
Oh who would grant that I knew where I might find him! that I might attain to his Judgment throne!
4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
I would put in order before him my cause, and my mouth would I fill with arguments.
5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
I should know the words which he might answer me, and understand what he might say unto me.
6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
Would he with his power contend against me? he would truly not lay such doings to my charge.
7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
There would an upright one argue with him; and I should be allowed to escape for ever by my judge.
8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
But, lo, I go eastward—and he is not there; and to the west— and I cannot perceive him;
9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
When he doth great things at the north, I behold him not; he hideth himself in the south—and I see him not.
10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
But he knoweth the way that I take: were he to probe me, I should come forth as gold.
11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
On his steps my foot hath held fast: his way have I kept, and swerved not.
12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
From the commandment of his lips have I also not moved away: as a fixed statute for me have I treasured up the sayings of his mouth.
13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
But he is unchangeably one, and who can turn him? And what his will desireth, even that he doth.
14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
For he will bring to completion what hath been destined for me: and like these hath he many other things with him.
15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
Therefore am I terrified at his presence: I will reflect, and be in dread of him.
16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
Still God hath made timid my heart, and the Almighty hath terrified me;
17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
Because I was not destroyed before this darkness, and because he hath not hidden from my face [this] gloom.
