Jobin 23

1 Job vastasi ja sanoi:

Then Job answered, and said:

2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.

Now also my words are in bitterness, and the hand of my scourge is more grievous than my mourning.

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

Who will grant me that I might know and find him, and come even to his throne?

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

I would set judgment before him, and would fill my mouth with complaints.

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

That I might know the words that he would answer me, and understand what he would say to me.

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

I would not that he should contend with me with much strength, nor overwhelm me with the weight of his greatness.

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

Let him propose equity against me, and let my judgment come to victory.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

But if I go to the east, he appeareth not; if to the west, I shall not understand him.

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

If to the left hand, what shall I do? I shall not take hold on him: if I turn myself to the right hand, I shall not see him.

10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

But he knoweth my way, and has tried me as gold that passeth through the fire:

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

My foot hath followed his steps, I have kept his way, and have not declined from it.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

I have not departed from the commandments of his lips, and the words of his mouth I have hid in my bosom.

13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

For he is alone, and no man can turn away his thought: and whatsoever is soul hath desired, that hath he done.

14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

And when he shall have fulfilled his will in me, many other like things are also at hand with him.

15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

And therefore I am troubled at his presence, and when I consider him I am made pensive with fear.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.

God hath softened my heart, and the Almighty hath troubled me.

17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

For I have not perished because of the darkness that hangs over me, neither hath the mist covered my face.