Jobin 22
1 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
Then responded Eliphaz the Temanite, and said: —
2 "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.
Unto GOD, can a man act as friend? Surely a discreet man befriendeth himself!
3 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?
Is it a pleasure to the Almighty, that thou shouldst be righteous? or any profit, that thou shouldst be blameless in thy ways?
4 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?
Is it, for thy reverence, that he will accuse thee? will enter with thee into judgment?
5 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?
Is not, thy wickedness, great? and, without end, [are not] thine iniquities?
6 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.
Surely then hast been wont to put thy brother in pledge, for nothing, and, the garments of the ill-clad, hast thou stripped off:
7 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.
No water—to the weary, hast thou given to drink, and, from the hungry, thou hast withheld bread:
8 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.
A man of might, to him, pertaineth the land, and, the favorite, dwelleth therein:
9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.
Widows, thou hast sent away empty, and, the arms of the fatherless, thou dost crush.
10 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut-
For this cause, round about thee, are snares, and a dread startleth thee suddenly;
11 vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut.
Or darkness—thou canst not see, and, a flood of waters, covereth thee.
12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.
Is not, GOD, [in] the height of the heavens? Behold, then, the head of the stars, that they are high.
13 Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?
Wilt thou say then, What doth GOD know? Out through a thick cloud, can he judge?
14 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'
Dark clouds, are a veil to him, and he cannot see, or, the vault of the heavens, doth he walk?
15 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,
The path of the ancient time, wilt thou mark, which the men of iniquity trod?
16 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,
Who were snatched away before the time, and, a stream, washed away their foundation?
17 jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'
Who had been saying unto GOD, Depart from us! and—What can the Almighty do for himself?
18 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.
Yet, he, had filled their houses with good! The counsel of the lawless, then, is far from me:
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:
The righteous shall see and rejoice, and, the innocent, shall laugh them to scorn:
20 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.
If our assailants do not vanish, then, their abundance, a fire consumeth!
21 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.
Shew thyself to be one with him—I pray thee—and prosper, thereby, shall there come on thee blessing.
22 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.
Accept, I beseech thee, from his mouth—instruction, —and lay up his sayings in thy heart.
23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,
If thou return unto the Almighty and submit thyself, if thou far remove perversity from thy tent,
24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.
Then lay up, in the dust, precious ore, and, among the stones of the torrent-beds, fine gold:
25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,
So shall, the Almighty, become, thy precious ores, yea glittering silver unto thee!
26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
For, then, in the Almighty, shalt thou take exquisite delight, and shalt lift up—unto GOD—thy face;
27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.
Thou shalt make entreaty unto him, and he will hear thee, and, thy vows, shalt thou pay;
28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.
And thou shalt decree a purpose, and it shall be fulfilled unto thee, and, upon thy ways, shall have shone a light;
29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.
When men cast themselves down, then thou shalt say: Up! And, him that is of downcast eyes, shall he save;
30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."
He shall deliver the innocent, and thou shalt escape by the pureness of thy hands.
