Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Eyüp şöyle yanıtladı:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
“Sözümü dikkatle dinleyin, Bana verdiğiniz avuntu bu olsun.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Bırakın ben de konuşayım, Ben konuştuktan sonra alay edin.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
“Yakınmam insana mı karşı? Niçin sabırsızlanmayayım?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Bana bakın da şaşın, Elinizi ağzınıza koyun.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Bunu düşündükçe içimi korku sarıyor, Bedenimi titreme alıyor.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Kötüler niçin yaşıyor, Yaşlandıkça güçleri artıyor?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Çocukları sapasağlam çevrelerinde, Soyları gözlerinin önünde.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Evleri güvenlik içinde, korkudan uzak, Tanrı'nın sopası onlara dokunmuyor.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Boğalarının çiftleşmesi hiç boşa çıkmaz, İnekleri hep doğurur, hiç düşük yapmaz.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Çocuklarını sürü gibi salıverirler, Yavruları oynaşır.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Tef ve lir eşliğinde şarkı söyler, Ney sesiyle eğlenirler.
Ömürlerini bolluk içinde geçirir, Esenlik içinde ölüler diyarına inerler. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Tanrı'ya, ‘Bizden uzak dur!’ derler, ‘Yolunu öğrenmek istemiyoruz.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Her Şeye Gücü Yeten kim ki, O'na kulluk edelim? Ne kazancımız olur O'na dua etsek?’
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Ama zenginlikleri kendi ellerinde değil. Kötülerin öğüdü benden uzak olsun.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
“Kaç kez kötülerin kandili söndü, Başlarına felaket geldi, Tanrı öfkelendiğinde paylarına düşen kederi verdi?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Kaç kez rüzgarın sürüklediği saman gibi, Kasırganın uçurduğu saman çöpü gibi oldular?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
‘Tanrı babaların cezasını çocuklarına çektirir’ diyorsunuz, Kendilerine çektirsin de bilsinler nasıl olduğunu.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Yıkımlarını kendi gözleriyle görsünler, Her Şeye Gücü Yeten'in gazabını içsinler.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Çünkü sayılı ayları sona erince Geride bıraktıkları aileleri için niye kaygı çeksinler?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
“En yüksektekileri bile yargılayan Tanrı'ya Kim akıl öğretebilir?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Biri gücünün doruğunda ölür, Büsbütün rahat ve kaygısız.
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Bedeni iyi beslenmiş, İlikleri dolu.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Ötekiyse acı içinde ölür, İyilik nedir hiç tatmamıştır.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Toprakta birlikte yatarlar, Üzerlerini kurt kaplar.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
“Bakın, düşüncelerinizi, Bana zarar vermek için kurduğunuz düzenleri biliyorum.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
‘Büyük adamın evi nerede?’ diyorsunuz, ‘Kötülerin çadırları nerede?’
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Yolculara hiç sormadınız mı? Anlattıklarına kulak asmadınız mı?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Felaket günü kötü insan esirgenir, Gazap günü ona kurtuluş yolu gösterilir.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Kim davranışını onun yüzüne vurur? Kim yaptığının karşılığını ona ödetir?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Mezarlığa taşınır, Kabri başında nöbet tutulur.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Vadi toprağı tatlı gelir ona, Herkes ardından gider, Önüsıra gidenlerse sayısızdır.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
“Boş laflarla beni nasıl avutursunuz? Yanıtlarınızdan çıkan tek sonuç yalandır.”
