Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Porém Jó respondeu, dizendo:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Ouvi atentamente minhas palavras, e seja isto vossas consolações.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Suportai-me, e eu falarei; e depois de eu ter falado, [então] zombai.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Por acaso eu me queixo de algum ser humano? Porém ainda que [assim fosse], por que meu espírito não se angustiaria?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Olhai-me, e espantai-vos; e ponde a mão sobre a boca.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Pois quando eu me lembro [disto], me assombro, e minha carne é tomada de tremor.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Por que razão os perversos vivem, envelhecem, e ainda crescem em poder?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Seus filhos progridem com eles diante de seus rostos; e seus descendentes diante de seus olhos.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Suas casas têm paz, sem temor, e a vara de Deus não está contra eles.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Seus touros procriam, e não falham; suas vacas geram filhotes, e não abortam.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Suas crianças saem como um rebanho, e seus filhos saem dançando.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Levantam [a voz] ao [som] de tamboril e de harpa e se alegram ao som de flauta.
Em prosperidade gastam seus dias, e em um momento descem ao Xeol. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Assim dizem a Deus: Afasta-te de nós, porque não queremos conhecer teus caminhos.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Quem é o Todo-Poderoso, para que o sirvamos? E de que nos aproveitará que oremos a ele?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Eis que sua prosperidade não se deve às mãos deles. Longe de mim esteja o conselho dos perversos!
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Quantas vezes sucede que a lâmpada dos perversos se apaga, e sua perdição vem sobre eles, [e] Deus em sua ira [lhes] reparte dores?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Eles serão como palha diante do vento, como o restos de palha que o turbilhão arrebata.
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
[Vós dizeis]: Deus guarda sua violência para seus filhos. Que [Deus] pague ao próprio [perverso], para que o conheça.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Seus olhos vejam sua ruína, e beba da ira do Todo-Poderoso.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Pois que interesse teria ele em sua casa depois de si, quando o número for cortado o número de seus meses?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Poderia alguém ensinar conhecimento a Deus, que julga [até] os que estão no alto?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Alguém morre na sua força plena, estando todo tranquilo e próspero,
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Seus baldes estando cheios de leite, e o tutano de seus ossos umedecido.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Porém outro morre com amargura de alma, nunca tendo experimentado a prosperidade.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Juntamente jazem no pó, e os vermes os cobrem.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Eis que eu sei vossos pensamentos, e os mais intentos que planejais contra mim.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Porque dizeis: Onde está a casa do príncipe?, e: Onde está tenda das moradas dos perversos?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Por acaso não perguntastes aos que passam pelo caminho, e não conheceis seus sinais?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Que os maus são preservados no dia da destruição, [e] são livrados no dia das fúrias?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Quem lhe denunciará seu caminho em sua face? E quem lhe pagará pelo que ele fez?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Finalmente ele é levado à sepultura, e no túmulo fazem vigilância.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Os torrões do vale lhe são doces; e todos o seguem; e adiante dele estão inúmeros.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Como, pois, me consolais em vão, já que vossas em vossas respostas [só] resta falsidade?
