Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Då svara Job og sagde:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
«Å høyr då, høyr på mine ord! Gjev i minsto det til trøyst!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Lat meg få lov å tala ut, so kann du spotta etterpå.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Klagar eg vel på menneskje? Og hev eg ikkje grunn til harm?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Vend dykk til meg, og ottast so; legg handi so på dykkar munn.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Eg støkk, når eg det kjem i hug; ei bivring gjenom kroppen gjeng.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Kvifor fær dei gudlause liva, auka i magt som åri gjeng?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Dei ser si ætt stå fast ikring deim, dei hev sitt avkjøme for augo.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
I fred stend husi deira trygge, Guds svipa råkar ikkje deim;
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
med heppa parast deira fe, og kyrne kastar aldri kalv.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Dei slepper borni ut som lamb, og gutarne i leiken hoppar;
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Dei syng til trumma og til cither og frygdar seg ved fløyteljod.
I lukka liver dei si tid og fer so brått til helheim ned. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Til Gud dei segjer: «Haldt deg burte!» Me vil’kje kjenna dine vegar!
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Kvi skal me tena den Allsterke? Kva gagnar det å be til honom?»
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
«Dei hev’kje lukka si i handi» - Langt burt frå meg med gudlaus råd!
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Når sloknar lampa for gudlause? Når kjem ulukka yver deim? Gjev han deim straff i vreidesmod?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Fer dei vel burt som strå for vind, lik agner som i stormen fyk?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
«Gud gøymer straffi til hans born.» Nei, sjølv skal mannen straffi kjenna!
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Lat han få sjå sitt eige fall og drikka harm frå den Allsterke!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Kva bryr han seg vel um sitt hus, når månadstalet hans er fullt?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Vil nokon hjelpa Gud til kunnskap, han som er domar for dei høgste?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Den eine døyr på velmagts høgd, fullkomleg trygg og fredeleg;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
hans fat er fulle utav mjølk, og i hans bein er mergen frisk;
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
den andre døyr so beisk i hug, hev ingenting av lukka smaka.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Dei båe vert i moldi lagde, og deira klednad makkar er.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Sjå kor eg kjennar dykkar tankar, og dykkar meinkrokar mot meg.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
De spør: «Kvar er vel stormannshuset? Kvar er det tjeld der gudlause bur?»
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Hev de’kje høyrt av ferdafolk - de trur vel det som dei fortel -:
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
«Den vonde frå ulukka slepp; han berga vert på vreidedagen.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Kven lastar honom for hans ferd? Og straffar honom for hans gjerd?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Han vert til gravi båren burt, og ved hans gravhaug held dei vakt.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Søtt søv han under torv i dal, og i hans far all verdi fer, som tallause gjekk fyre honom.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Det trøystar meg med tome ord; av dykkar svar er sviket att.»
