Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Bet Ījabs atbildēja un sacīja:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Klausāties, klausāties manu valodu, un tā mani iepriecinājāt.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Paciešaties man runājot, pēc apsmejiet manu valodu.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Vai tad es vaidu par cilvēkiem, un kā lai mans prāts nav skumīgs?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Skatāties uz mani, tad jūs iztrūcināsities un liksiet roku uz muti.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Kad es to pieminu, tad es iztrūkstos, un šaušalas pārņem manu miesu.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Kāpēc bezdievīgi paliek dzīvi, top veci, un vareni spēkā?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Viņu sēkla pastāv viņu priekšā līdz ar viņiem, un viņu bērni priekš viņu acīm.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Viņu namam ir miers bez bailēm, un Dieva rīkste nenāk pār tiem.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Viņa vērsis aplec un nepaliek bez augļiem, viņa govs vedās un neizmetās.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Savus bērnus tie izlaiž kā avju pulku, un viņu puikas lēkā.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Tie ir līksmi ar bungām un koklēm un priecājās ar stabules skaņu.
Tie pavada savas dienas labklājībā, un acumirklī tie iegrimst kapā. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Taču tie sacījuši uz Dievu: Nost no mums, jo Tavus ceļus mēs negribam atzīt.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Kas ir tas Visuvarenais, ka mēs tam kalpotu, un kāds labums mums atlec, ka to piesauktu?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
(Bet) redzi, viņu labums nestāv viņu rokā; tādēļ bezdievīgo padoms lai ir tālu nost no manis.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Cikkārt tad izdziest bezdievīgo gaišums, un posts tiem uznāk, ka Dievs (tiem) liek valgus Savā dusmībā?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Ka tie ir kā rugāji priekš vēja un kā pelus, ko vētra aizrauj.
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Dievs pataupot viņa nelaimi uz viņa bērniem. Lai Viņš to viņam pašam atmaksā, ka pats to mana.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Viņa paša acis lai redz savu postu, un pats lai dzer no tā Visuvarenā bardzības.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Jo kādas tam bēdas par savu namu, kad paša vairs nav, kad viņa mēnešu skaits ir beigts.
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Kas mācītu saprašanu Dievam, kas arī tos augstos tiesā?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Viens nomirst pilnā spēkā visā mierā un laimē;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Viņa trauki ir pilni piena, un viņa kauli ir tauki no smadzenēm.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Cits atkal mirst ar rūgtu dvēseli un nekad nav baudījis labuma.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Tie kopā guļ pīšļos, un abus tārpi apklāj.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Redzi, es zinu jūsu domas un jūsu gudrību, ar ko jūs mani gribat nomākt.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Jo jūs sakāt: kur ir tā varenā nams, un kur to bezdievīgo telts un dzīve?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Vai neesat vaicājuši, kas tālus ceļus gājuši; vai nezināt, ko tie stāsta?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Ka ļaunais glābjās nelaimes dienā, un bardzības dienā tie top pasargāti.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Kas viņam acīs pārmetīs viņa ceļu, kas viņu sodīs, kad tas ko dara?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Ar godu viņš top pavadīts kapā, un kaps tam stāv par dzīvu piemiņu.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Kapa smiltis ir viņam vieglas, un visi cilvēki iet viņam pakaļ, kā tie priekš viņa bijuši bez skaita.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Kā tad jūs mani tik velti iepriecinājat? Jūsu atbildes ir un paliek blēņas.
