Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Respondens autem Job, dixit:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Audite, quæso, sermones meos, et agite pœnitentiam.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Sustinete me, et ego loquar: et post mea, si videbitur, verba, ridete.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Numquid contra hominem disputatio mea est, ut merito non debeam contristari?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Attendite me et obstupescite, et superponite digitum ori vestro.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Et ego, quando recordatus fuero, pertimesco, et concutit carnem meam tremor.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Quare ergo impii vivunt, sublevati sunt, confortatique divitiis?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Semen eorum permanet coram eis: propinquorum turba et nepotum in conspectu eorum.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Domus eorum securæ sunt et pacatæ, et non est virga Dei super illos.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Bos eorum concepit, et non abortivit: vacca peperit, et non est privata fœtu suo.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Egrediuntur quasi greges parvuli eorum, et infantes eorum exultant lusibus.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Tenent tympanum et citharam, et gaudent ad sonitum organi.
Ducunt in bonis dies suos, et in puncto ad inferna descendunt. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Qui dixerunt Deo: Recede a nobis, et scientiam viarum tuarum nolumus.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Quis est Omnipotens, ut serviamus ei? et quid nobis prodest si oraverimus illum?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Verumtamen quia non sunt in manu eorum bona sua, consilium impiorum longe sit a me.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Quoties lucerna impiorum extinguetur, et superveniet eis inundatio, et dolores dividet furoris sui?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Erunt sicut paleæ ante faciem venti, et sicut favilla quam turbo dispergit.
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Deus servabit filiis illius dolorem patris, et cum reddiderit, tunc sciet.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Videbunt oculi ejus interfectionem suam, et de furore Omnipotentis bibet.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Quid enim ad eum pertinet de domo sua post se, et si numerus mensium ejus dimidietur?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Numquid Deus docebit quispiam scientiam, qui excelsos judicat?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Iste moritur robustus et sanus, dives et felix:
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
viscera ejus plena sunt adipe, et medullis ossa illius irrigantur:
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
alius vero moritur in amaritudine animæ absque ullis opibus:
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
et tamen simul in pulvere dormient, et vermes operient eos.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Certe novi cogitationes vestras, et sententias contra me iniquas.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Dicitis enim: Ubi est domus principis? et ubi tabernacula impiorum?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Interrogate quemlibet de viatoribus, et hæc eadem illum intelligere cognoscetis:
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
quia in diem perditionis servatur malus, et ad diem furoris ducetur.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Quis arguet coram eo viam ejus? et quæ fecit, quis reddet illi?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Ipse ad sepulchra ducetur, et in congerie mortuorum vigilabit.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Dulcis fuit glareis Cocyti, et post se omnem hominem trahet, et ante se innumerabiles.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Quomodo igitur consolamini me frustra, cum responsio vestra repugnare ostensa sit veritati?
