Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Allora Giobbe rispose e disse:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
“Porgete bene ascolto alle mie parole, e sia questa la consolazione che mi date.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Sopportatemi, lasciate ch’io parli, e quando avrò parlato tu mi potrai deridere.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Mi lagno io forse d’un uomo? E come farei a non perder la pazienza?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Guardatemi, stupite, e mettetevi la mano sulla bocca.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Quando ci penso, ne sono smarrito, e la mia carne e presa da raccapriccio.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Perché mai vivono gli empi? Perché arrivano alla vecchiaia ed anche crescon di forze?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
La loro progenie prospera, sotto ai loro sguardi, intorno ad essi, e i lor rampolli fioriscon sotto gli occhi loro.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
La loro casa è in pace, al sicuro da spaventi, e la verga di Dio non li colpisce.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Il loro toro monta e non falla, la loro vacca figlia senz’abortire.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Mandan fuori come un gregge i loro piccini, e i loro figliuoli saltano e ballano.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Cantano a suon di timpano e di cetra, e si rallegrano al suon della zampogna.
Passano felici i loro giorni, poi scendono in un attimo nel soggiorno dei morti. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Eppure, diceano a Dio: “Ritirati da noi! Noi non ci curiamo di conoscer le tue vie!
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Che è l’Onnipotente perché lo serviamo? che guadagneremo a pregarlo?”
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Ecco, non hanno essi in mano la loro felicita? (lungi da me il consiglio degli empi!)
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Quando avvien mai che la lucerna degli empi si spenga, che piombi loro addosso la ruina, e che Dio, nella sua ira, li retribuisca di pene?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Quando son essi mai come paglia al vento, come pula portata via dall’uragano?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
“Iddio”, mi dite, “serba castigo pei figli dell’empio”. Ma punisca lui stesso! che lo senta lui,
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
che vegga con gli occhi propri la sua ruina, e beva egli stesso l’ira dell’Onnipotente!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
E che importa all’empio della sua famiglia dopo di lui, quando il numero dei suoi mesi e ormai compiuto?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
S’insegnerà forse a Dio la scienza? a lui che giudica quelli di lassù?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
L’uno muore in mezzo al suo benessere, quand’è pienamente tranquillo e felice,
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
ha i secchi pieni di latte, e fresco il midollo dell’ossa.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
L’altro muore con l’amarezza nell’anima, senz’aver mai gustato il bene.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Ambedue giacciono ugualmente nella polvere, e i vermi li ricoprono.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Ah! li conosco i vostri pensieri, e i piani che formate per abbattermi!
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Voi dite: “E dov’è la casa del prepotente? dov’è la tenda che albergava gli empi?”
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Non avete dunque interrogato quelli che hanno viaggiato? Voi non vorrete negare quello che attestano;
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
che, cioè, il malvagio è risparmiato nel dì della ruina, che nel giorno dell’ira egli sfugge.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Chi gli rimprovera in faccia la sua condotta? Chi gli rende quel che ha fatto?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Egli è portato alla sepoltura con onore, e veglia egli stesso sulla sua tomba.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Lievi sono a lui le zolle della valle; dopo, tutta la gente segue le sue orme; e, anche prima, una folla immensa fu come lui.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Perché dunque m’offrite consolazioni vane? Delle vostre risposte altro non resta che falsità”.
