Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Darauf antwortete Hiob und sprach:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Hört, hört, was ich zu sagen habe; das soll der Trost sein, den ihr mir gewährt!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Erlaubet mir, daß ich rede; und wenn ich gesprochen habe, mögt ihr spotten!
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Richte ich meine Klage an einen Menschen? Und warum sollte ich nicht ungeduldig sein?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Wendet euch zu mir und erstaunet und leget die Hand auf den Mund!
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Ja, wenn ich daran denke, so erschrecke ich, und Zittern erfaßt meinen Leib.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Warum leben denn die Gottlosen, werden alt, groß und stark?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Ihr Same ist beständig vor ihnen, und ihre Sprößlinge wachsen vor ihren Augen um sie her.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Ihre Häuser sind in Frieden, ohne Furcht; die Rute Gottes schlägt sie nicht.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Ihr Ochse bespringt, und nicht umsonst; ihre Kühe kalben und sind nicht unfruchtbar.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Ihre Buben lassen sie ausziehen wie eine Schafherde, und ihre Kinder hüpfen herum.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Sie singen laut zur Pauke und Harfe und sind fröhlich beim Klang der Schalmei.
Sie verbringen in Wohlfahrt ihre Tage und fahren in einem Augenblick ins Totenreich hinab. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Und doch sprechen sie zu Gott: «Hebe dich weg von uns; der Erkenntnis deiner Wege fragen wir nichts nach!
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Was sollten wir dem Allmächtigen dienen, und was nützt es uns, ihn anzurufen?»
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Und doch steht ihr Glück nicht in ihrer Hand; darum sei der Rat der Gottlosen fern von mir!
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Wie oft erlischt die Leuchte der Gottlosen und ereilt sie ihr Schicksal? Teilt Er ihnen Schmerzen zu in seinem Zorn?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Werden sie wie Stroh vor dem Wind und wie Spreu, die der Sturm entführt?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Spart Gott sein Unglück für seine Kinder auf? Ihm selbst sollte er vergelten, so daß er es weiß!
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Seine eigenen Augen sollen sein Verderben sehen, und den Zorn des Allmächtigen soll er selbst trinken!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Denn was für Freude wird er an seiner Nachkommenschaft haben, wenn die Zahl seiner Monde abgeschnitten ist?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Kann man Gott Erkenntnis lehren, da er doch die Himmlischen richtet?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Der eine stirbt im Vollbesitz seines Glücks, vollkommen ruhig und sorglos;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
seine Tröge fließen über von Milch, und das Mark seiner Gebeine wird getränkt.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Der andere aber stirbt mit betrübter Seele und hat nie Gutes geschmeckt:
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Gemeinsam liegen sie im Staube, und Gewürm bedeckt sie beide.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Seht, ich kenne eure Gedanken und die Anschläge, mit denen ihr mir Unrecht tut.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Denn ihr denkt: Wo ist das Haus des Tyrannen hingekommen? Und wo ist das Zelt, darin die Gottlosen wohnten?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Habt ihr euch nicht bei denen erkundigt, die des Weges zogen? Und könnt ihr ihre Zeichen nicht anerkennen,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
daß der Böse am Tage des Unglücks verschont bleibt und dem Tage des Zorns entgeht?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Wer kann ihm ins Gesicht seinen Wandel vorhalten, und sein Tun, wer vergilt es ihm?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Doch er wird zu Grabe getragen, und über seinem Grabhügel hält man Wache.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Süß sind ihm des Grabes Schollen; hinter ihm her zieht jedermann, und vor ihm her eine unzählbare Schar.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Was tröstet ihr mich denn so vergeblich? Eure Antworten sind nichts als Treulosigkeit!
