Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Mais, répondant. Job dit:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Ecoutez, je vous prie, mes paroles, et faites pénitence.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Supportez-moi, et moi je parlerai; et après, si bon vous semble, riez de mes paroles.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Est-ce contre un homme qu’est ma dispute, pour que je ne doive pas être justement contristé?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Regardez-moi, et soyez dans l’étonnement, et mettez un doigt sur votre bouche:
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Et moi, quand je recueille mes souvenirs, je suis épouvanté, et le tremblement agite ma chair.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Pourquoi donc les impies vivent-ils, sont-ils élevés et affermis dans les richesses?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Leur race se perpétue devant eux, une troupe de leurs proches et de leurs petits enfants est en leur présence.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Leurs maisons sont sûres et paisibles, et la verge de Dieu n’est pas sur eux.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Leur génisse a conçu et n’a pas avorté; leur vache a mis bas, et elle n’a pas été privée de son fruit.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Leurs petits enfants, sortent comme les troupeaux, et leurs enfants sautent de joie au milieu de leurs jeux.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Ils tiennent en main un tambour et une harpe, et ils se réjouissent au son d’un orgue.
Ils passent leurs jours dans le bonheur, et en un moment ils descendent dans les enfers. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Ils ont dit à Dieu: Retire-toi de nous; nous ne voulons pas connaître tes voies.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Qui est le Tout-Puissant, pour que nous le servions? et que nous revient-il, si nous le prions?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Mais cependant, puisque leurs biens ne sont pas en leur main, que le conseil des impies soit loin de moi.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Combien de fois la lampe des impies s’éteindra, un déluge de maux leur surviendra, et Dieu leur distribuera les douleurs de sa fureur?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Ils seront comme des pailles à la face du vent, et comme de la cendre brûlante qu’un tourbillon disperse.
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Dieu gardera à ses fils la douleur du père; et lorsqu’il lui aura rendu selon son mérite, alors il comprendra.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Ses yeux verront sa ruine, et il boira de la fureur du Tout-Puissant.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Car que lui importe sa maison après lui, lors même que le nombre de ses mois serait diminué de moitié?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Est-ce que quelqu’un enseignera la science à Dieu, qui juge ceux qui sont élevés?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Celui-ci meurt robuste et sain, riche et heureux.
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Ses entrailles sont pleines de graisse, et ses os sont arrosés de moelle.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Mais un autre meurt dans l’amertume de l’âme, sans aucune richesse.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Et cependant ils dormiront ensemble dans la poussière, et des vers les couvriront.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Certes, je connais vos pensées et vos jugements iniques contre moi.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Car vous dites: Où est la maison d’un prince? et où sont les tabernacles des impies?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Interrogez le premier venu des passants, et vous reconnaîtrez qu’il comprend ces mêmes choses; à savoir:
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Que le méchant est réservé pour le jour de perdition, et qu’il sera conduit jusqu’au jour de la fureur.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Qui le reprendra en face de sa voie? et qui lui rendra ce qu’il a fait?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Il sera conduit aux sépulcres, et il veillera au milieu du monceau des morts.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Il a été agréable au gravier du Cocyte, et il entraînera tout homme après lui, et il y a devant lui une multitude innombrable.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Comment donc me donnezvous une vaine consolation, puisqu’il a été démontré que votre réponse répugne à la vérité.
