Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Et Job répondit et dit:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Ecoutez, écoutez mon discours, et donnez-moi cette consolation-là!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Souffrez que je parle, et, quand j'aurai parlé, tu pourras te moquer!
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Est-ce à l'homme qu'en veut ma plainte? Et pourquoi la patience ne m'échapperait-elle pas?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Tournez les yeux vers moi, et vous serez stupéfaits, et vous mettrez la main sur la bouche!
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Quand j'y pense, je me trouble, et ma chair frissonne.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Pourquoi les impies vivent-ils, avancent-ils en âge, accroissent-ils leurs moyens?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Devant eux, autour d'eux, leur race s'affermit, et leurs rejetons réjouissent leurs regards.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Leurs maisons sont en paix, à l'abri de la crainte, et la verge de Dieu ne passe point sur eux.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Leur taureau saillit, et n'est point impuissant, leur génisse vêle, et n'avorte point.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Ils promènent leur famille qui égale un troupeau, et leurs enfants s'ébattent.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Ils chantent au son des cymbales et du luth, et s'égaient au bruit de la cornemuse.
Ils emploient leurs jours à jouir, et la descente aux Enfers est pour eux l'affaire d'un instant. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Cependant ils disent à Dieu: « Retire-toi de nous! et pour la science de tes voies nous n'avons aucun goût.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Qu'est-ce que le Tout-puissant, pour que nous le servions? et que gagnerions-nous à le prier? »
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Voici, n'ont-ils pas leur bonheur en leurs mains? (Loin de moi les principes des impies!)
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Combien de fois arrive-t-il que la lampe des impies s'éteigne, et que leur ruine fonde sur eux; que Dieu leur distribue leurs lots dans sa colère;
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
qu'ils soient comme le chaume au souffle du vent, ou comme la balle qu'enlève l'ouragan?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
C'est à ses fils que Dieu réserve la misère! C'est lui que Dieu devrait punir, afin qu'il en pâtit;
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
c'est lui qui de ses yeux devrait contempler sa chute, et être abreuvé du courroux du Tout-puissant!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Car, que lui fait sa maison après lui, quand le terme de ses jours est échu?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Est-ce à Dieu qu'on veut révéler la science, à lui qui juge les Intelligences célestes?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
L'un meurt au sein même du bien-être, dans une sécurité et une paix complète;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
ses bergeries sont remplies de lait, et la moelle de ses os est toujours rafraîchie.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Et l'autre meurt, l'amertume dans l'âme, et il n'a point goûté le bonheur.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Ensemble ils sont gisants dans la poudre, et les vers les recouvrent.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Voici, je sais quelles sont vos pensées, et les jugements qu'à tort vous portez sur moi!
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Car vous dites: « Où est la maison de l'homme puissant, et la tente où habitaient les impies? »
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
N'avez-vous pas interrogé les voyageurs? et ne vous rendrez-vous pas aux preuves qu'ils rapportent?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
C'est qu'au jour de la ruine, l'impie est préservé, et qu'au jour des vengeances, il est conduit en lieu sûr.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Qui est-ce qui lui reproche en face sa conduite, et qui est-ce qui lui rend ce qu'il a fait?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Il est porté au tombeau, et il veille encore sur le tertre.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
La terre de la vallée pèse doucement sur lui; après lui tous les hommes vont à la file, et ses devanciers sont innombrables.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Comment pouvez-vous donc m'offrir des consolations si vaines? De vos réponses, ce qui reste, c'est la perfidie.
