Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Et Job prit la parole, et dit:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Écoutez attentivement mes discours, et que cela me tienne lieu de vos consolations!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Supportez-moi, et je parlerai; et, après que j'aurai parlé, tu te moqueras.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Mais est-ce à un homme que s'adresse ma plainte? Et comment ne perdrais-je pas toute patience?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Regardez-moi, et soyez étonnés, et mettez la main sur la bouche.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Quand j'y pense, je suis éperdu, et un frisson saisit ma chair.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Pourquoi les méchants vivent-ils, vieillissent-ils, et croissent-ils en force?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Leur postérité s'établit devant eux, avec eux, et leurs rejetons sont sous leurs yeux.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Leurs maisons sont en paix, à l'abri de la crainte, et la verge de Dieu n'est pas sur eux.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Leur taureau n'est jamais impuissant, leur génisse vêle et n'avorte pas.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Ils font courir devant eux leurs enfants comme un troupeau, et leur progéniture bondit.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Ils chantent avec le tambourin et la harpe, ils s'égaient au son du hautbois,
Ils passent leurs jours dans le bonheur, et ils descendent au Sépulcre en un moment. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Et cependant ils ont dit à Dieu: “Éloigne-toi de nous, nous ne voulons pas connaître tes voies.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Qu'est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Et que gagnerions-nous à le prier? “
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Voici, leur bonheur n'est-il pas en leurs mains? (Que le conseil des méchants soit loin de moi! )
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Combien de fois arrive-t-il que la lampe des méchants s'éteigne, que leur ruine vienne sur eux, que Dieu leur partage leurs lots dans sa colère,
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Qu'ils soient comme la paille au souffle du vent, et comme la balle enlevée par le tourbillon?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Vous dites: “Dieu réserve la peine à ses enfants; “mais qu'Il le punisse lui-même, afin qu'il le sente!
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Qu'il voie de ses propres yeux sa ruine, qu'il boive la colère du Tout-Puissant!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Car, que lui importe sa maison après lui, quand le nombre de ses mois est tranché?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Enseignerait-on la science à Dieu, lui qui juge ceux qui sont élevés?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
L'un meurt au sein du bien-être, tout à son aise et en repos.
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Ses flancs sont chargés de graisse, et ses os comme abreuvés de mœlle;
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Un autre meurt dans l'amertume de son âme, n'ayant jamais goûté le bonheur:
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Ils sont couchés ensemble dans la poussière, et les vers les couvrent.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Voici, je connais vos pensées et les desseins que vous formez contre moi.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Car vous dites: Où est la maison de l'homme opulent, et où est la tente, demeure des méchants?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
N'avez-vous jamais interrogé les voyageurs, et n'avez-vous pas reconnu, par leurs témoignages,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Qu'au jour de la calamité, le méchant est épargné, et qu'au jour des colères, il est éloigné?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Qui lui représente en face sa conduite, et qui lui rend ce qu'il a fait?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Il est porté au tombeau, et, sur le tertre, il veille encore.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Les mottes de la vallée lui sont légères; après lui, suivent à la file tous les hommes, et devant lui, la foule est innombrable.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Comment donc me donnez-vous des consolations vaines? De vos réponses, ce qui reste, c'est la perfidie.
