Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Or Job reprenant dit:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Ecoutez, écoutez mes raisonnements, afin que de telles consolations me soient épargnées.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Dussiez-vous me maudire je parlerai, ensuite vous ne rirez plus de moi.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Qu'y a-t-il? Mes reproches s'adressent-il à un homme? Et pourquoi donc contiendrais-je ma colère?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Lorsque vous m'aurez examiné à fond vous serez saisis de surprise, et de vous mains vous vous frapperez les joues.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Car si je recueille mes souvenirs, je n'ai eu que zèle pur, et les douleurs affligent mes chairs.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Pourquoi les impies vivent-ils, et vieillissent-ils au sein de la richesse?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Leur famille est selon leur âme, ils ont leurs enfants sous les yeux.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Leurs maisons prospèrent, on n'y ressent aucune crainte, car le fouet du Seigneur n'est point dirigé contre eux.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Pas d'avortement parmi leurs génisses, leurs bêtes pleines portent sans mal; et, à terme, elles mettent bas leurs fruits.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Leurs menus troupeaux ne diminuent jamais, et leurs enfants dansent
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Au son de la harpe et de la cithare, et ils se complaisent au chant des cantiques.
Leur vie s'est écoulée au milieu des biens, et ils se sont endormis dans le repos du sépulcre. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Cependant ils ont dit au Seigneur: Détournez-vous de nous; nous n'avons que faire de connaître vos voies.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Qu'est-ce donc que le Tout-Puissant pour que nous le servions? Qu'est-il besoin que nous allions au devant de lui?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Leurs mains sont pleines de richesses, et le Seigneur ne surveille pas les œuvres des impies.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Il est vrai qu'il advient aussi que leur lampe s'éteigne; ils essuient des catastrophes; des douleurs leur sont envoyées par la colère de Dieu.
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Ils seront alors comme de la paille que le vent emporte, ou comme le tourbillon de poussière qu'une tempête fait voler.
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Que les richesses du méchant échappent à ses fils; le Seigneur le rétribuera et il saura pourquoi.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Que ses yeux voient sa propre immolation; qu'il ne soit pas épargné par le Seigneur.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Car la volonté de Dieu est avec lui dans sa maison, et son nombre de mois lui a été compté.
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Le Seigneur n'et-il pas le seul qui distribue l'intelligence et le savoir? Seul il juge les scélérats.
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Tel mourra dans la plénitude de son innocence, complètement heureux et bien portant;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Les entrailles pleines de graisse et regorgeant de mœlle.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Un autre finit en l'amertume de son âme, sans avoir jamais rien mangé de bon.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Ils dorment ensemble sous la terre; la pourriture les enveloppe.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Je sais votre hardiesse à m'accuser.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Ainsi vous demanderez: Où donc est la maison du chef? qu'est devenue la tente qui abritait des criminels?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Interrogez les voyageurs et ne faussez pas leurs témoignages.
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Ils vous diront que le fardeau du méchant est allégé le jour de sa perte; on l'en déchargera tout à fait le jour de la colère du Seigneur.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Qui donc lui montrera en face ses voies et ce qu'il a fait? Qui se chargera de le punir?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
On le portera au lieu des sépultures, et il a veillé lui-même à la construction de sa tombe.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Sa présence réjouit jusqu'aux cailloux du torrent; chacun se fait un devoir de le suivre, et il est précédé d'une foule innombrable.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Comment donc me consolez-vous en vain? Car vous n'avez nullement adouci mes maux.
