Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
And Job answereth and saith: —
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Hear ye diligently my word, And this is your consolation.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Bear with me, and I speak, And after my speaking — ye may deride.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
I — to man [is] my complaint? and if [so], wherefore May not my temper become short?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Turn unto me, and be astonished, And put hand to mouth.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Yea, if I have remembered, then I have been troubled. And my flesh hath taken fright.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Wherefore do the wicked live? They have become old, Yea, they have been mighty in wealth.
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Their seed is established, Before their face with them, And their offspring before their eyes.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Their houses [are] peace without fear, Nor [is] a rod of God upon them.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
His bullock hath eaten corn, and doth not loath. His cow bringeth forth safely, And doth not miscarry.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
They send forth as a flock their sucklings, And their children skip,
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
They lift [themselves] up at timbrel and harp, And rejoice at the sound of an organ.
They wear out in good their days, And in a moment [to] Sheol go down. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
And they say to God, 'Turn aside from us, And the knowledge of Thy ways We have not desired.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
What [is] the Mighty One that we serve Him? And what do we profit when we meet with Him?'
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Lo, not in their hand [is] their good, (The counsel of the wicked Hath been far from me.)
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
How oft is the lamp of the wicked extinguished, And come on them doth their calamity? Pangs He apportioneth in His anger.
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
They are as straw before wind, And as chaff a hurricane hath stolen away,
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
God layeth up for his sons his sorrow, He giveth recompense unto him — and he knoweth.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
His own eyes see his destruction, And of the wrath of the Mighty he drinketh.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
For what [is] his delight in his house after him, And the number of his months cut off?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
To God doth [one] teach knowledge, And He the high doth judge?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
This [one] dieth in his perfect strength, Wholly at ease and quiet.
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
His breasts have been full of milk, And marrow his bones doth moisten.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
And this [one] dieth with a bitter soul, And have not eaten with gladness.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Together — on the dust they lie down, And the worm doth cover them over.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Lo, I have known your thoughts, And the devices against me ye do wrongfully.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
For ye say, 'Where [is] the house of the noble? And where the tent — The tabernacles of the wicked?'
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Have ye not asked those passing by the way? And their signs do ye not know?
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
That to a day of calamity is the wicked spared. To a day of wrath they are brought.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Who doth declare to his face his way? And [for] that which he hath done, Who doth give recompence to him?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
And he — to the graves he is brought. And over the heap a watch is kept.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Sweet to him have been the clods of the valley, And after him every man he draweth, And before him there is no numbering.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
And how do ye comfort me [with] vanity, And in your answers hath been left trespass?
