Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
But Job answered and said:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Hear attentively my words, And let this be your consolation.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Bear with me, that I may speak; And after I have spoken, mock on!
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Is my complaint concerning man? Why then should I not be angry?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Look upon me, and be astonished, And lay your hand upon your mouth!
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
When I think of it, I am confounded; Trembling taketh hold of my flesh.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Why is it that the wicked live, Grow old, yea, become mighty in substance?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Their children are established in their sight with them, And their offspring before their eyes.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Their houses are in peace, without fear, And the rod of God cometh not upon them.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Their bull gendereth, and faileth not; Their cow calveth, and casteth not her calf.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
They send forth their little ones like a flock, And their children dance.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
They sing to the timbrel and harp, And rejoice at the sound of the pipe.
They spend their days in prosperity, And in a moment go down to the under-world. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
And yet they say unto God, “Depart from us! We desire not the knowledge of thy ways!
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Who is the Almighty, that we should serve him? And what will it profit us, if we pray to him?”
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
[[Ye say, ]] “Lo! their prosperity is not secure in their hands! Far from me be the conduct of the wicked!”
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
How often is it, that the lamp of the wicked is put out? And that destruction cometh upon them, And that He dispenseth to them tribulations in his anger?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
How often are they as stubble before the wind, Or as chaff, which the whirlwind carrieth away?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
“But” [[say ye]] “God layeth up his iniquity for his children.” Let him requite the offender, and let him feel it!
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Let his own eyes see his destruction, And let him drink of the wrath of the Almighty!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
For what concern hath he for his household after him, When the number of his own months is completed?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Who then shall impart knowledge to God, —To him that judgeth the highest?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
One dieth in the fulness of his prosperity, Being wholly at ease and quiet;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
His sides are full of fat, And his bones moist with marrow.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Another dieth in bitterness of soul, And hath not tasted pleasure.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Alike they lie down in the dust, And the worms cover them.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Behold, I know your thoughts, And the devices by which ye wrong me.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
For ye say, “Where is the house of the oppressor, And where the dwelling-places of the wicked?”
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Have ye never inquired of travellers, And do ye not know their tokens,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
That the wicked is spared in the day of destruction, And that he is borne to his grave in the day of wrath?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Who will charge him with his conduct to his face, And who will requite him for the evil he hath done?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Even this man is borne with honor to the grave; Yea, he watcheth over his tomb.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Sweet to him are the sods of the valley: And all men move after him, As multitudes without number before him.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Why then do ye offer your vain consolations? Your answers continue false.
