Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Then Job answered and said:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Hear diligently my speech; and let this be your consolations.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Suffer me, that I may speak; and after that I have spoken, mock on.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
As for me, is my complaint to man? Or why should I not be impatient?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Turn unto me, and be astonished, and lay your hand upon your mouth.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Even when I remember I am affrighted, and horror hath taketh hold on my flesh.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Wherefore do the wicked live, become old, yea, wax mighty in power?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Their seed is established in their sight with them, and their offspring before their eyes.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Their houses are safe, without fear, neither is the rod of God upon them.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Their bull gendereth, and faileth not; their cow calveth, and casteth not her calf.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
They send forth their little ones like a flock, and their children dance.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
They sing to the timbrel and harp, and rejoice at the sound of the pipe.
They spend their days in prosperity, and peacefully they go down to the grave. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Yet they said unto God: 'Depart from us; for we desire not the knowledge of Thy ways.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
What is the Almighty, that we should serve Him? And what profit should we have, if we pray unto Him?' —
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Lo, their prosperity is not in their hand; the counsel of the wicked is far from me.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
How oft is it that the lamp of the wicked is put out? that their calamity cometh upon them? that He distributeth pains in His anger?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
That they are as stubble before the wind, and as chaff that the storm stealeth away?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
'God layeth up his iniquity for his children!' — let Him recompense it unto himself, that he may know it.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Let his own eyes see his destruction, and let him drink of the wrath of the Almighty.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
For what pleasure hath he in his house after him? seeing the number of his months is determined.
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Shall any teach God knowledge? seeing it is He that judgeth those that are high.
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
One dieth in his full strength, being wholly at ease and quiet;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
His pails are full of milk, and the marrow of his bones is moistened.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
And another dieth in bitterness of soul, and hath never tasted of good.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
They lie down alike in the dust, and the worm covereth them.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Behold, I know your thoughts, and the devices which ye wrongfully imagine against me.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
For ye say: 'Where is the house of the prince? And where is the tent wherein the wicked dwelt?'
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Have ye not asked them that go by the way; and will ye misdeem their tokens,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
That the evil man is reserved to the day of calamity, that they are led forth to the day of wrath?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
But who shall declare his way to his face? And who shall repay him what he hath done?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
For he is borne to the grave, and watch is kept over his tomb.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
The clods of the valley are sweet unto him, and all men draw after him, as there were innumerable before him.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
How then comfort ye me in vain? And as for your answers, there remaineth only faithlessness?
