Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Job antwoordde, en sprak:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Luistert aandachtig naar wat ik ga zeggen; En dat uw troost zich daartoe bepale!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Laat mij uitspreken op mijn beurt, Wanneer ik klaar ben, kunt ge spotten!
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Heb ik me soms over mensen beklaagd, Of heb ik geen grond, om mismoedig te zijn?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Ziet mij aan, en staat verstomd, En legt uw hand op de mond!
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Wanneer ik er aan denk, sta ik verbijsterd, En huivert mijn vlees:
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
"Waarom blijven de bozen in leven Worden zij oud en groeien in kracht?"
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Hun kroost gedijt voor hun aanschijn, Hun geslacht houdt stand voor hun ogen;
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Hun huizen zijn veilig en zonder vrees, Gods roede valt er niet op neer.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Hun stier bespringt en bevrucht, Hun koeien kalven en hebben geen misdracht;
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Als een kudde laten ze hun jongens naar buiten, En hun kinderen springen rond.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Ze zingen bij pauken en citer, Vermaken zich bij de tonen der fluit;
Ze slijten hun dagen in weelde, En dalen in vrede ten grave. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Toch zeggen ze tot God: Blijf verre van ons, We willen uw wegen niet kennen!
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Wat is de Almachtige, dat we Hem zouden dienen; Wat baat het ons, te smeken tot Hem?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Ligt hun geluk niet in hun eigen hand, Bemoeit Hij Zich wel met de plannen der bozen?
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Hoe dikwijls gaat de lamp der bozen wel uit, En stort er rampspoed op hen neer? Hoe dikwijls vernielt Hij de slechten in zijn toorn, Grijpen de weeën hen aan in zijn gramschap;
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Worden zij als stro voor de wind, Als kaf, opgejaagd door de storm?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Gij zegt: God wreekt zijn misdaad op zijn kinderen, En zal hem zo zijn wraak laten voelen!
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Maar zijn eigen ogen moesten zijn rampspoed aanschouwen, Zelf moest hij de toorn van den Almachtige drinken!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Want wat bekommert hij zich om zijn gezin na zijn dood, Wanneer het getal zijner maanden ten einde is?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Zou men soms God de les willen lezen, Hij, die de hemelingen richt?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
En de een gaat dood, geheel voldaan, Volkomen gelukkig en rustig,
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Zijn lenden vol vet, Het merg in zijn beenderen nog fris.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
De ander sterft met een verbitterd gemoed, Zonder ooit het geluk te hebben gesmaakt!
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Tezamen liggen ze neer in het stof, Door de wormen bedekt!
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Zeker, ik ken uw gedachten, En de bedenkingen, die gij tegen mij aanvoert;
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Gij zegt: "Waar is het huis van den tyran, Waar de tent, waar de bozen in wonen?"
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Hebt gij de reizigers dan nooit ondervraagd, Of aanvaardt gij hun getuigenis niet:
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
"De boze blijft gespaard op de dag van verderf, En ontsnapt op de dag van de gramschap!"
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Wie houdt hem zijn wandel voor ogen, Wie zet hem betaald wat hij deed?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Hij wordt ten grave gedragen, En een tombe houdt er de wacht.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Zacht ligt hij neer Op de kluiten in het dal; Heel de wereld trekt achter hem aan, Talloos velen lopen uit voor zijn stoet.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Wat is uw vertroosting dus schraal, Uw antwoord anders dan leugens!
