Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Så tog Job til Orde og svarede:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
"Hør dog, hør mine Ord, lad det være Trøsten, I giver!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Find jer nu i, at jeg taler, siden kan I jo håne!
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Gælder min Klage Mennesker? Hvi skulde jeg ej være utålmodig?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Vend jer til mig og stivn af Rædsel, læg Hånd på Mund!
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Jeg gruer, når jeg tænker derpå, mit Legeme gribes af Skælven:
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
De gudløse, hvorfor lever de, bliver gamle, ja vokser i Kraft?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Deres Æt har de blivende hos sig, deres Afkom for deres Øjne;
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
deres Huse er sikre mod Rædsler, Guds Svøbe rammer dem ikke;
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
ej springer deres Tyr forgæves, Koen kælver, den kaster ikke;
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
de slipper deres Drenge ud som Får, deres Børneflok boltrer sig ret;
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
de synger til Pauke og Citer, er glade til Fløjtens Toner;
de lever deres Dage i Lykke og synker med Fred i Dødsriget, (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
skønt de siger til Gud: "Gå fra os, at kende dine Veje er ikke vor Lyst!
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Den Almægtige? Hvad han? Skal vi tjene ham? Hvad Gavn at banke på hos ham?"
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Er ej deres Lykke i deres Hånd og gudløses Råd ham fjernt?
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Når går de gudløses Lampe ud og når kommer Ulykken over dem? Når deler han Loddet ud i sin Vrede,
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
så de bliver som Strå for Vinden, som Avner, Storm fører bort?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Gemmer Gud hans Ulykkeslod til hans Børn? Ham selv gengælde han, så han mærker det,
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
lad ham selv få sit Vanheld at se, den Almægtiges Vrede at drikke!
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Thi hvad bryder han sig siden om sit Hus, når hans Måneders Tal er udrundet?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Kan man vel tage Gud i Skole, ham, som dømmer de højeste Væsner?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
En dør jo på Lykkens Tinde, helt tryg og så helt uden Sorger:
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
hans Spande er fulde af Mælk, hans Knogler af saftig Marv;
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
med bitter Sjæl dør en anden og har aldrig nydt nogen Lykke;
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
de lægger sig begge i Jorden, og begge dækkes af Orme!
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Se, jeg kender så vel eders Tanker og de Rænker, I spinder imod mig,
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
når I siger: "Hvor er Stormandens Hus og det Telt, hvor de gudløse bor?"
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Har I aldrig spurgt de berejste og godkendt deres Beviser:
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Den onde skånes på Ulykkens Dag og frelses på Vredens Dag.
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Hvem foreholder ham vel hans Færd, gengælder ham, hvad han gør?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Til Graven bæres han hen, ved hans Gravhøj holdes der Vagt;
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
i Dalbunden hviler han sødt, Alverden følger så efter, en Flok uden Tal gik forud for ham.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Hvor tom er den Trøst, som I giver! Eders Svar - kun Svig er tilbage!
