Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
Men Job svarede og sagde:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
hører, ja hører min Tale, og lader dette være den Trøst, I yde!
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Fordrager mig, og jeg vil tale, og naar jeg har talt, da kan du spotte!
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Mon min Klage gælder Mennesker? og om saa er, hvorfor skulde ikke min Aand blive utaalmodig?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Vender eder til mig, og gruer og lægger Haanden paa Munden!
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Thi kommer jeg det i Hu, da forfærdes jeg, og Bævelse betager mit Kød.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Hvorfor blive de ugudelige i Live, blive gamle, ja vældige i Kraft?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Deres Sæd staar fast for deres Ansigt om dem og deres Afkom for deres Øjne.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Deres Huse have Fred, uden Frygt, og Guds Ris er ikke over dem.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Deres Tyr springer og ej forgæves; deres Ko kalver og er ikke ufrugtbar.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
De lade deres Børn løbe som en Faarehjord, og deres Drenge springe.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
De opløfte deres Røst til Tromme og Harpe og glæde sig ved Fløjtens Lyd.
De slide deres Dage hen i Lykke, og i et Øjeblik synke de ned i de dødes Rige. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Og dog sagde de til Gud: Vig fra os! thi vi have ikke Lyst til Kundskab om dine Veje.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Hvad er den Almægtige, at vi skulde tjene ham? eller hvad Gavn skulde vi have af at bønfalde ham?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Se, deres Lykke hviler dog ikke i deres egen Haand! De ugudeliges Raad er langt fra mig.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Hvor tit udslukkes vel de ugudeliges Lampe og kommer deres Ulykke over dem? hvor tit uddeler Gud Smerter til dem i sin Vrede?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Blive de som Straa for Vejr og som Avner, hvilke Hvirvelvind bortstjæler?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
„Gud gemmer hans Uret til hans Børn.” Han skulde betale ham selv, at han fornemmer det.
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
Hans egne Øjne skulle se hans Fordærvelse, og han skulde drikke af den Almægtiges Vrede.
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
Thi hvad bekymrer han sig om sit Hus efter sig, naar hans Maaneders Tal er ude?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Mon nogen vil lære Gud Kundskab, ham, som dømmer de høje?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Den ene dør i sin fulde Styrke, ganske rolig og tryg;
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
hans Kar vare fulde af Mælk, og Marven i hans Ben var vædskefuld.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Men den anden maa dø med en beskelig bedrøvet Sjæl og har ikke nydt noget godt.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
De skulle ligge med hinanden i Støvet, og Ormene skulle bedække dem.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Se, jeg kender eders Tanker, ja eders Rænker, med hvilke I gøre Vold imod mig;
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
thi I sige: Hvor er Voldsmandens Hus? og hvor er Teltet, hvor de ugudelige boede?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Have I ikke adspurgt de vejfarende, og erkende I ikke deres Vidnesbyrd,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
at den onde skulde spares til Ulykkens Dag, skulde føres frem til Vredens Dag?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
„Hvo vil forholde ham hans Vej? naar han gør noget, hvo vil betale ham?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
Og han føres hen til Gravene, og ved Gravhøjen lever hans Minde.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
I Dalens Muld hviler han sødt, og han drager hvert Menneske efter sig, og paa dem foran ham er ikke Tal.”
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Hvorledes trøste I mig da med Forfængelighed? og hvad der bliver tilbage af eders Svar, er Troløshed.
