Jobin 21
1 Job vastasi ja sanoi:
A odpovídaje Job, řekl:
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
Poslouchejte pilně řeči mé, a bude mi to za potěšení od vás.
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
Postrpte mne, abych i já mluvil, a když odmluvím, posmívejž se.
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
Zdaliž já před člověkem naříkám? A poněvadž jest proč, jakž nemá býti ssoužen duch můj?
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
Pohleďte na mne, a užasněte se, a položte prst na ústa.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
Ano já sám, když rozvažuji své bídy, tedy se děsím, a spopadá tělo mé hrůza.
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
Proč bezbožní živi jsou, k věku starému přicházejí, též i bohatnou?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
Símě jejich stálé jest před oblíčejem jejich s nimi, a rodina jejich před očima jejich.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
Domové jejich bezpečni jsou před strachem, aniž metla Boží na nich.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
Býk jejich připouštín bývá, ale ne na prázdno; kráva jejich rodí, a nepotracuje plodu.
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
Vypouštějí jako stádo maličké své, a synové jejich poskakují.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
Povyšují hlasu při bubnu a harfě, a veselí se k zvuku muziky.
Tráví v štěstí dny své, a v okamžení do hrobu sstupují. (Sheol h7585)
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
Kteříž říkají Bohu silnému: Odejdi od nás, nebo známosti cest tvých neoblibujeme.
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
Kdo jest Všemohoucí, abychom sloužili jemu? A jaký toho zisk, že bychom se modlili jemu?
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
Ale pohleď, že není v moci jejich štěstí jejich, pročež rada bezbožných vzdálena jest ode mne.
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
Èasto-liž svíce bezbožných hasne? Přichází-liž na ně bída jejich? Poděluje-liž je bolestmi Bůh v hněvě svém?
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
Bývají-liž jako plevy před větrem, a jako drtiny, kteréž zachvacuje vicher?
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
Odkládá-liž Bůh synům bezbožníka nepravost jeho? Odplacuje-liž jemu tak, aby to znáti mohl,
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
A aby viděly oči jeho neštěstí jeho, a prchlivost Všemohoucího že by pil?
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
O dům pak jeho po něm jaká jest péče jeho, když počet měsíců jeho bude umenšen?
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
Zdali Boha silného kdo učiti bude umění, kterýž sám vysokosti soudí?
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
Tento umírá v síle dokonalosti své, všelijak bezpečný a pokojný.
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
Prsy jeho plné jsou mléka, a mozk kostí jeho svlažován bývá.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
Jiný pak umírá v hořkosti ducha, kterýž nikdy nejídal s potěšením.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
Jednostejně v prachu lehnou, a červy se rozlezou.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
Aj, známť myšlení vaše, a chytrosti, kteréž proti mně neprávě vymýšlíte.
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
Nebo pravíte: Kde jest dům urozeného? A kde stánek příbytků bezbožných?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
Což jste se netázali jdoucích cestou? Zkušení-liž aspoň jejich nepovolíte,
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
Že v den neštěstí ochranu mívá bezbožný, v den, pravím, rozhněvání přistřín bývá?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
Kdo jemu oznámí zjevně cestu jeho? Aneb za to, co činil, kdo jemu odplatí?
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
A však i on k hrobu vyprovozen bude, a tam zůstane.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
Sladnou jemu hrudy údolí, nadto za sebou všecky lidi táhne, těch pak, kteříž ho předešli, není počtu.
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
Hle, jak vy mne marně troštujete, nebo v odpovědech vašich nezůstává než faleš.
