Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Entonces Sofar naamatita respondió:
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
Ciertamente mis pensamientos me impulsan a responder, a causa de mi agitación interna.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
Oí una reprensión que me afrenta, y el espíritu de mi entendimiento hace que responda.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
¿No sabes que desde la antigüedad, desde cuando el hombre fue puesto en la tierra,
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
el triunfo de los perversos es efímero, y la alegría del impío es momentánea?
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Aunque su altivez suba hasta el cielo, y su cabeza toque las nubes,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
como su estiércol perecerá para siempre. Los que lo veían preguntarán: ¿Dónde está?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
Se esfumará como un sueño, y no será hallado. Se disipará como visión nocturna.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
El ojo que lo miraba ya no lo verá, ni su lugar volverá a contemplarlo.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
Tendrá que devolver sus riquezas. Sus hijos pedirán el favor de los pobres.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
Sus huesos aún llenos de vigor juvenil se acostarán con él en el polvo.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
Aunque la maldad sea dulce en su boca, la oculte debajo de su lengua,
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
la retenga y no la quiera soltar, y la mantenga en su paladar,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
su comida se pudrirá en sus intestinos. Veneno de víboras hay dentro de él.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
Devoró riquezas, pero las vomitará. ʼElohim las sacará de su sistema digestivo.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
Chupará el veneno de la víbora, y la lengua de la serpiente lo matará.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
No verá los arroyos que fluyen, los torrentes que fluyen leche y miel.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
Devolverá el fruto de su labor sin tragarlo, y no disfrutará el lucro de su negocio,
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
porque oprimió y desamparó al pobre, y se apoderó de casas que no construyó.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Porque su sistema digestivo no conoció la tranquilidad, nada retendrá de lo que más codiciaba.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
Por cuanto nada escapó a su rapacidad, su prosperidad no será duradera.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
En la plenitud de su abundancia sufrirá estrechez. La mano de todo el que sufre se levantará contra él.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
Cuando en su estómago ya no entre más, ʼElohim enviará sobre él el furor de su ira, y la hará llover sobre él mientras come.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
Huirá de las armas de hierro, pero lo traspasará una flecha de bronce.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
Si logra sacarse la flecha, ciertamente le sale por la espalda. ¡Ciertamente, la punta reluciente sale de su hiel! Sobre él se vienen terrores.
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
Toda la tenebrosidad está reservada para sus tesoros. Un fuego no atizado los devorará, y consumirá lo que quede en su vivienda.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
El cielo revelará su iniquidad, y la tierra se levantará contra él.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
Las riquezas de su casa se perderán. Serán arrasadas en el día de su furor.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
