Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Respondens autem Sophar Naamathites, dixit:
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
Idcirco cogitationes meæ variæ succedunt sibi, et mens in diversa rapitur.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
Doctrinam, qua me arguis, audiam, et spiritus intelligentiæ meæ respondebit mihi.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Hoc scio a principio, ex quo positus est homo super terram:
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
Quod laus impiorum brevis sit, et gaudium hypocritæ ad instar puncti.
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Si ascenderit usque ad cælum superbia eius, et caput eius nubes tetigerit:
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
Quasi sterquilinium in fine perdetur: et qui eum viderant, dicent: Ubi est?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
Velut somnium avolans non invenietur, transiet sicut visio nocturna.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
Oculus, qui eum viderat, non videbit, neque ultra intuebitur eum locus suus.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
Filii eius atterentur egestate, et manus illius reddent ei dolorem suum.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
Ossa eius implebuntur vitiis adolescentiæ eius, et cum eo in pulvere dormient.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
Cum enim dulce fuerit in ore eius malum, abscondet illud sub lingua sua.
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
Parcet illi, et non derelinquet illud, et celabit in gutture suo.
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
Panis eius in utero illius vertetur in fel aspidum intrinsecus.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
Divitias, quas devoravit, evomet, et de ventre illius extrahet eas Deus.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
Caput aspidum suget, et occidet eum lingua viperæ.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
(Non videat rivulos fluminis, torrentes mellis, et butyri.)
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
Luet quæ fecit omnia, nec tamen consumetur: iuxta multitudinem adinventionum suarum, sic et sustinebit.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
Quoniam confringens nudavit pauperes: domum rapuit, et non ædificavit eam.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Nec est satiatus venter eius: et cum habuerit quæ concupierat, possidere non poterit.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
Non remansit de cibo eius, et propterea nihil permanebit de bonis eius.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
Cum satiatus fuerit, arctabitur, æstuabit, et omnis dolor irruet super eum.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
Utinam impleatur venter eius, ut emittat in eum iram furoris sui, et pluat super illum bellum suum.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
Fugiet arma ferrea, et irruet in arcum æreum:
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
Eductus, et egrediens de vagina sua, et fulgurans in amaritudine sua: vadent, et venient super eum horribiles.
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
Omnes tenebræ absconditæ sunt in occultis eius: devorabit eum ignis, qui non succenditur, affligetur relictus in tabernaculo suo.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
Revelabunt cæli iniquitatem eius, et terra consurget adversus eum.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
Apertum erit germen domus illius, detrahetur in die furoris Dei.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
Hæc est pars hominis impii a Deo, et hereditas verborum eius a Domino.
