Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Et Zophar, le Naamathite, prit la parole,
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
« C'est pourquoi mes pensées me répondent, à cause de la précipitation qui est en moi.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
J'ai entendu la réprimande qui me couvre de honte. L'esprit de mon intelligence me répond.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Tu ne connais pas ça depuis longtemps, depuis que l'homme a été placé sur terre,
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
que le triomphe des méchants est court, la joie des impies, mais pour un moment?
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Même si sa hauteur s'élève jusqu'aux cieux, et sa tête s'élève vers les nuages,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
mais il périra à jamais comme son propre fumier. Ceux qui l'ont vu diront: « Où est-il? ».
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
Il s'envolera comme un rêve, et on ne le retrouvera pas. Oui, il sera chassé comme une vision de la nuit.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
L'œil qui l'a vu ne le verra plus, et sa place ne le verra plus.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
Ses enfants rechercheront la faveur des pauvres. Ses mains lui rendront sa richesse.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
Ses os sont pleins de sa jeunesse, mais la jeunesse se couchera avec lui dans la poussière.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
« Bien que la méchanceté soit douce dans sa bouche, bien qu'il le cache sous sa langue,
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
bien qu'il l'épargne, et ne le lâche pas, mais la garder dans sa bouche,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
mais sa nourriture dans ses entrailles est transformée. C'est du venin de cobra en lui.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
Il a englouti les richesses, et il les vomira. Dieu les chassera de son ventre.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
Il sucera du venin de cobra. La langue de la vipère va le tuer.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
Il ne regardera pas les fleuves, les ruisseaux de miel et de beurre qui coulent.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
Il rétablira ce pour quoi il a travaillé, et ne l'engloutira pas. Il ne se réjouira pas selon la substance qu'il a obtenue.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
Car il a opprimé et abandonné les pauvres. Il a violemment enlevé une maison, et il ne la reconstruira pas.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
« Parce qu'il ne connaissait pas le calme en lui, il n'épargnera rien de ce qui lui fait plaisir.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
Il ne restait rien qu'il ne dévorât, donc sa prospérité ne durera pas.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
Dans la plénitude de sa suffisance, la détresse le saisira. La main de tous ceux qui sont dans la misère viendra sur lui.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
Quand il sera sur le point de se remplir le ventre, Dieu jettera sur lui l'ardeur de sa colère. Il va pleuvoir sur lui pendant qu'il mange.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
Il fuira devant l'arme de fer. La flèche de bronze le transpercera.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
Il la tire, et elle sort de son corps. Oui, le point brillant sort de son foie. Les terreurs sont sur lui.
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
Toutes les ténèbres sont mises en réserve pour ses trésors. Un feu non attisé le dévorera. Il consumera ce qui reste dans sa tente.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
Les cieux révéleront son iniquité. La terre se soulèvera contre lui.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
L'accroissement de sa maison s'en ira. Ils s'enfuiront au jour de sa colère.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
C'est la part de Dieu pour un méchant, l'héritage qui lui a été attribué par Dieu ».
