Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Then answered Zophar the Naamathite, and said,
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
Therefore do my thoughts cause me to answer, and for [this] I make haste.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
I have heard the check of my reproach, and the spirit of my understanding causeth me to answer.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Knowest thou [not] this of old, since man was placed upon earth,
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
That the triumphing of the wicked [is] short, and the joy of the hypocrite [but] for a moment?
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Though his excellence shall mount up to the heavens, and his head reach to the clouds;
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
[Yet] he shall perish for ever like his own dung: they who have seen him shall say, Where [is] he?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
He shall fly away as a dream, and will not be found: yea, he shall be chased away as a vision of the night.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
The eye also [which] saw him shall [see him] no more; neither shall his place any more behold him.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
His children shall seek to please the poor, and his hands shall restore their goods.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
His bones are full [of the sin] of his youth, which shall lie down with him in the dust.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
Though wickedness may be sweet in his mouth, [though] he may hide it under his tongue;
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
[Though] he may spare it, and forsake it not; but keep it still within his mouth:
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
[Yet] his food in his bowels is turned, [it is] the gall of asps within him.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
He hath swallowed down riches, and he shall vomit them up again: God shall cast them out of his belly.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
He shall suck the poison of asps: the viper's tongue shall slay him.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
He shall not see the river, the floods, the brooks of honey and buttermilk.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
That which he labored for shall he restore, and shall not swallow [it]: according to [his] substance [shall] the restitution [be], and he shall not rejoice [in it].
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
Because he hath oppressed [and] hath forsaken the poor; [because] he hath violently taken away a house which he did not build.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Surely he shall not feel quietness in his belly, he shall not save of that which he desired.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
There shall none of his food be left; therefore shall no man look for his goods.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
In the fullness of his sufficiency he shall be in straits: every hand of the wicked shall come upon him.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
[When] he is about to fill his belly, [God] shall cast the fury of his wrath upon him, and shall rain [it] upon him while he is eating.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
He shall flee from the iron weapon, [and] the bow of steel shall strike him through.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
It is drawn, and cometh out of the body; yes, the glittering sword cometh out of his gall: terrors [are] upon him.
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
All darkness [shall be] hid in his secret places: a fire not blown shall consume him; it shall go ill with him that is left in his tabernacle.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
The heaven shall reveal his iniquity; and the earth shall rise up against him.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
The increase of his house shall depart, [and his goods] shall flow away in the day of his wrath.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
This [is] the portion of a wicked man from God, and the heritage appointed to him by God.
