Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Then responded Zophar the Naamathite, and said: —
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
Not so, do my thoughts answer me, and to this end, is my haste within me:
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
The correction meant to confound me, I must hear, but, the spirit—out of my understanding, will give me a reply.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Knowest thou, this—from antiquity, from the placing of man upon earth: —
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
That, the joy-shout of the lawless, is short, and, the rejoicing of the impious, for a moment?
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Though his elevation mount up to the heavens, and, his head, to the clouds, doth reach,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
Like his own stubble, shall he utterly perish, They who had seen him, shall say, Where is he?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
Like a dream, shall he fly away, and they shall not find him, yea he shall be chased away, as a vision of the night.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
The eye that hath scanned him, shall not do it again, neither, any more, shall his place behold him:
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
His children, shall seek the favour of the poor, and, his own hand, shall give back his wealth.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
His bones, are full of youthful vigour, yet, with him—in the dust, shall it lie down.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
Though, a sweet taste in his mouth, be given by vice, though he hide it under his tongue;
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
Though he spare it, and will not let it go, but retain it in the midst of his mouth,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
His food, in his stomach, is changed, the gall of adders, within him!
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
Wealth, hath he swallowed, and hath vomited the same, Out of his belly, shall, GOD, drive it forth:
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
The poison of adders, shall he suck, The tongue of the viper shall slay him;
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
Let him not see in the channels the flowings of torrents of honey and milk.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
In vain, he toiled, he shall not swallow, like wealth to be restored, in which he cannot exult!
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
For he hath oppressed—hath forsaken the poor, A house, hath he seized, which he cannot rebuild.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Surely he hath known no peace in his inmost mind, —With his dearest thing, shall he not get away:
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
Nothing escaped his devouring greed, —For this cause, shall his prosperity not continue:
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
When his abundance is gone, he shall be in straits, All the power of distress, shall come upon him.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
It shall be that, to fill his belly, he will thrust at him the glow of his anger, and rain [it] upon him for his punishment.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
He shall flee from the armour of iron, —There shall pierce him, a bow of bronze!
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
He hath drawn it out, and it hath come forth out of his back, —yea the flashing arrow-head, out of his gall, There shall march on him—terrors:
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
Every misfortune, is laid up for his treasures, —There shall consume, a fire, not blown up, —it shall destroy what remaineth in his tent:
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
The heavens shall reveal his iniquity, and, the earth, be rising up against him:
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
The increase of his house shall vanish, melting away in the day of his anger.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
This, is the portion of the lawless man, from God, and the inheritance decreed him from the Mighty One.
