Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Then answered Zophar the Na'amathite, and said,
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
Even therefore do my inmost thoughts give me an answer, and for this reason do I feel a strong excitement within me.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
Reproof which casteth shame on me must I hear; yet out of my understanding will the spirit give me an answer.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Dost thou know this? from the very beginning of things, from the very time when man was placed upon earth it was,
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
That the triumphal shouting of the wicked is ever of but a recent date, and the joy of the hypocrite endureth only for a moment.
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Though his exaltation should mount up to the heavens, and his head should reach unto the clouds;
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
Yet when he but turneth round will he vanish for ever; those who have seen him will say, Where is he?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
Like a dream will he fly away, and men will find him no more; yea, he will be chased away like a vision of the night.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
If an eye have surveyed him, it will not do so again, and it will not behold him any more in his place.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
His children will suffer oppression from the indigent, and his hands will have to restore his [ill-gotten] wealth.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
[Now] his bones are full of his youthful vigor; but it will [suddenly] lie down with him in the dust.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
If the evil be sweet in his mouth, he will conceal it under his tongue;
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
He will cherish it, and not forsake it; and hold it back within his palate;
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
His food is thus changed within his bowels, and becometh the venom of asps within him.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
The wealth which he hath swallowed, will he have to vomit up again; God will drive it out of his belly.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
The poison of asps will he have to suck; the viper's tongue will slay him.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
He shall not look with pleasure on streams, on flowing brooks of honey and cream.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
He restoreth what he hath labored for, and will not swallow it down; however much he may have obtained by toil, he will not have any joy of it.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
Because he oppressed and forsook the indigent; because he took violently away a house, shall he not rebuild it;
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Because he knew not quietness in his bosom, shall he not escape through what is the most precious to him.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
Nothing was spared from his craving to eat: therefore shall his wealth not prosper.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
In the fulness of his abundance will distress assail him: every hand of [those he] troubled will come against him.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
In order to fill his belly, [God] will send out against him the fury of his wrath, and will rain it upon him for his eating.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
If he flee from the iron weapon, the brazen bow will strike him through.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
He draweth it, and it cometh out of the body; yea, out of his gall the glittering [arrow] cometh forth: over him come the terrors [of death].
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
Entire darkness is laid by for his treasures: a fire not urged by blowing will consume him; it will destroy any one that is left in his tent.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
The heavens will lay open his iniquity; and the earth will raise herself up against him.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
The product of his house will be banished, flowing away on the day of his wrath.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
This is the portion of a wicked man from God, and his decreed heritage from God.
