Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
THEN answered Zophar the Naamathite, and said,
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
Therefore do my thoughts cause me to answer, and for this I make haste.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
I have heard the check of my reproach, and the spirit of my understanding causeth me to answer.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Knowest thou not this of old, since man was placed upon earth,
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
That the triumphing of the wicked is short, and the joy of the hypocrite but for a moment?
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Though his excellency mount up to the heavens, and his head reach unto the clouds;
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
Yet he shall perish for ever like his own dung: they which have seen him shall say, Where is he?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
He shall fly away as a dream, and shall not be found: yea, he shall be chased away as a vision of the night.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
The eye also which saw him shall see him no more; neither shall his place any more behold him.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
His children shall seek to please the poor, and his hands shall restore their goods.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
His bones are full of the sin of his youth, which shall lie down with him in the dust.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
Though wickedness be sweet in his mouth, though he hide it under his tongue;
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
Though he spare it, and forsake it not; but keep it still within his mouth:
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
Yet his meat in his bowels is turned, it is the gall of asps within him.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
He hath swallowed down riches, and he shall vomit them up again: God shall cast them out of his belly.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
He shall suck the poison of asps: the viper’s tongue shall slay him.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
He shall not see the rivers, the floods, the brooks of honey and butter.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
That which he laboured for shall he restore, and shall not swallow it down: according to his substance shall the restitution be, and he shall not rejoice therein.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
Because he hath oppressed and hath forsaken the poor; because he hath violently taken away an house which he builded not;
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Surely he shall not feel quietness in his belly, he shall not save of that which he desired.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
There shall none of his meat be left; therefore shall no man look for his goods.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
In the fulness of his sufficiency he shall be in straits: every hand of the wicked shall come upon him.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
When he is about to fill his belly, God shall cast the fury of his wrath upon him, and shall rain it upon him while he is eating.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
He shall flee from the iron weapon, and the bow of steel shall strike him through.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
It is drawn, and cometh out of the body; yea, the glittering sword cometh out of his gall: terrors are upon him.
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
All darkness shall be hid in his secret places: a fire not blown shall consume him; it shall go ill with him that is left in his tabernacle.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
The heaven shall reveal his iniquity; and the earth shall rise up against him.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
The increase of his house shall depart, and his goods shall flow away in the day of his wrath.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
This is the portion of a wicked man from God, and the heritage appointed unto him by God.
