Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Then Sophar the Minaean answered and said,
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
I did not suppose that you would answer thus: neither do you understand more than I.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
I will hear my shameful reproach; and the spirit of my understanding answers me.
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Hast you [not] known these things of old, from the time that man was set upon the earth?
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
But the mirth of the ungodly is a signal downfall, and the joy of transgressors is destruction:
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
although his gifts should go up to heaven, and his sacrifice reach the clouds.
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
For when he shall seem to be now established, then he shall utterly perish: and they that knew him shall say, Where is he?
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
Like a dream that has fled away, he shall not be found; and he has fled like a vision of the night.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
The eye has looked upon him, but shall not [see him] again; and his place shall no longer perceive him.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
Let [his] inferiors destroy his children, and let his hands kindle the fire of sorrow.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
His bones have been filled with [vigour of] his youth, and it shall lie down with him in the dust.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
Though evil be sweet in his mouth, [though] he will hide it under his tongue;
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
though he will not spare it, and will not leave it, but will keep it in the midst of his throat:
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
yet he shall not at all be able to help himself; the gall of an asp is in his belly.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
[His] wealth unjustly collected shall be vomited up; a messenger [of wrath] shall drag him out of his house.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
And let him suck the poison of serpents, and let the serpent's tongue kill him.
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
Let him not see the milk of the pastures, nor the supplies of honey and butter.
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
He has laboured unprofitably and in vain, [for] wealth of which he shall not taste: [it is] as a lean thing, unfit for food, which he can’t swallow.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
For he has broken down the houses of many mighty men: and he has plundered an habitation, though he built [it] not.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
There is no security to his possessions; he shall not be saved by his desire.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
There is nothing remaining of his provisions; therefore his goods shall not flourish.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
But when he shall seem to be just satisfied, he shall be straitened; and all distress shall come upon him.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
If by any means he would fill his belly, let [God] send upon him the fury of wrath; let him bring a torrent of pains upon him.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
And he shall by no means escape from the power of the sword; let the brazen bow wound him.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
And let the arrow pierce through his body; and let the stars be against his dwelling-place: let terrors come upon him.
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
And let all darkness wait for him: a fire that burns not out shall consume him; and let a stranger plague his house.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
And let the heaven reveal his iniquities, and the earth rise up against him.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
Let destruction bring his house to an end; let a day of wrath come upon him.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
This is the portion of an ungodly man from the Lord, and the possession of his goods [appointed him] by the all-seeing [God].
