Jobin 20
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
Så tog Na'amatiten Zofar til Orde og sagde
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
"Derfor bruser Tankerne i mig, og derfor stormer det i mig;
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
til min Skam må jeg høre på Tugt, får tankeløst Mundsvejr til Svar!
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
Ved du da ikke fra Arilds Tid, fra Tiden, da Mennesket sattes på Jorden,
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
at gudløses Jubel er kort og vanhelliges Glæde stakket?
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
Steg end hans Hovmod til Himlen, raged hans Hoved i Sky,
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
som sit Skarn forgår han for evigt, de, der så ham, siger: "Hvor er han?"
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
Han flyr som en Drøm, man finder ham ikke, som et Nattesyn jages han bort;
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
Øjet, der så ham, ser ham ej mer, hans Sted får ham aldrig at se igen.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
Hans Sønner bejler til ringes Yndest, hans Hænder må give hans Gods tilbage.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
Hans Ben var fulde af Ungdomskraft, men den lægger sig med ham i Støvet.
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
Er det onde end sødt i hans Mund, når han gemmer det under sin Tunge,
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
sparer på det og slipper det ikke, holder det fast til sin Gane,
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
så bliver dog Maden i hans Indre til Slangegift inden i ham;
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
Godset, han slugte, må han spy ud, Gud driver det ud af hans Bug,
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
han indsuger Slangernes Gift, og Øgleungen slår ham ihjel;
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
han skuer ej Strømme af Olie, Bække af Honning og Fløde;
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
han må af med sin Vinding, svælger den ej, får ingen Glæde af tilbyttet Gods.
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
Thi han knuste de ringe og lod dem ligge, ranede Huse, han ej havde bygget.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
Thi han har ingen Hjælp af sin Rigdom, trods sine Skatte reddes han ikke;
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
ingen gik fri for hans Glubskhed, derfor varer hans Lykke ikke;
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
midt i sin Overflod har han det trangt, al Slags Nød kommer over ham.
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
For at fylde hans Bug sender Gud sin Vredes Glød imod ham, lader sin Harme regne på ham.
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
Flyr han for Brynje af Jern, så gennemborer ham Kobberbuen;
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
en Kni kommer ud af hans Ryg, et lynende Stål af hans Galde; over ham falder Rædsler,
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
idel Mørke er opsparet til ham; Ild, der ej blæses op, fortærer ham, æder Levningen i hans Telt.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
Himlen bringer hans Brøde for Lyset, og Jorden rejser sig mod ham.
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
Hans Huses Vinding må bort, rives bort på Guds Vredes Dag.
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
Slig er den gudløses Lod fra Gud og Lønnen fra Gud for hans Brøde!
