< Jobin 2 >
1 Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.
Again it came to pass on the day when the sons of God came to present themselves before Jehovah, that Satan came also among them to present himself before Jehovah.
2 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
And Jehovah said to Satan, From where did thou come? And Satan answered Jehovah, and said, From going to and fro on the earth, and from walking up and down on it.
3 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."
And Jehovah said to Satan, Have thou considered my servant Job? For there is none like him in the earth, a perfect and an upright man, one who fears God, and turns away from evil. And he still holds fast his integrity, although thou moved me against him, to destroy him without cause.
4 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.
And Satan answered Jehovah, and said, Skin for skin, yea, all that a man has he will give for his life.
5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
But put forth thy hand now, and touch his bone and his flesh, and he will renounce thee to thy face.
6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".
And Jehovah said to Satan, Behold, he is in thy hand, only spare his life.
7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
So Satan went forth from the presence of Jehovah, and smote Job with severe boils from the sole of his foot to his crown.
8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
And he took a potsherd for him to scrape himself with it, and he sat among the ashes.
9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
Then his wife said to him, Do thou still hold fast thine integrity? Renounce God, and die.
10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.
But he said to her, Thou speak as one of the foolish women speaks. What? Shall we receive good at the hand of God, and shall we not receive evil? In all this Job did not sin with his lips.
11 Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
Now when Job's three friends heard of all this evil that came upon him, they came each one from his own place-Eliphaz the Temanite, and Bildad the Shuhite, and Zophar the Naamathite-and they made an appointment together to come to bemoan him and to comfort him.
12 Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
And when they lifted up their eyes afar off, and did not recognize him, they lifted up their voice, and wept. And each one tore his robe, and sprinkled dust upon their heads toward heaven.
13 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.
So they sat down with him upon the ground seven days and seven nights. And none spoke a word to him, for they saw that his grief was very great.